Olin töissä Nansolla. Toimin tehdastyöntekijänä ja hoidin myös luottamusmiestehtäviä. Siinä loppuvaiheessa meitä oli 105 työntekijää. Mun oli hankala lähteä sieltä. Siellä oli kuitenkin niin tiivis työyhteisö.

Meillä oli ollut jo useampi vuosi siinä niitä lomautus- ja myös irtisanomisneuvotteluita. Ilmoitus tehtaan sulkemisesta tuli maaliskuussa 2016. Sitten aloimme käydä neuvotteluita ja kaikilla oli kuitenkin työvelvoite marraskuun loppuun asti. Joulukuussa siellä oli enää laikkarit, mekaanikot, minä ja joku toimihenkilö ja tyhjennettiin koko sukkatehdas.

Pääluottamusmiehelle työnantaja ilmoitti ensimmäiseksi, että tämä tehdas suljetaan. Sen jälkeen työnantaja piti tiedotustilaisuuden työntekijöille. Kaikki olivat tosi järkyttyneitä. Meille luottamusmiehille annettiin kuitenkin tehtäväksi laittaa ympäri tehdasta semmoisia pieniä palautelaatikoita, että saa kirjoittaa lapulle nimettömästi omia tuntemuksia ja työnantajalla olisi sitten tietoa siitä, miten työntekijät suhtautuvat tähän. Kun näitä palautelaatikoita olimme laittamassa, niin sitten hoksattiin, että porukat marssivat ulos. Kyllä me yritettiin soittaa näille ulosmarssineille, mutta eihän niitä sinä päivänä takaisin saanut. Mielenilmaushan se oli.

Minä toin muutaman kynän, jotka löysin. Nämä olivat mulla mukana aina neuvotteluissa. Tästä toisesta ei kauheasti enää mustetta tulekaan. Näillä kirjoiteltiin paljon muistiinpanoja yt-neuvotteluissa. Ne ovat olleet kovassa käytössä.

No nyt sitä alkaa olla jo vähän rennompi. Mutta kun tuli tämä pyyntö tulla kertomaan tästä irtisanomiskokemuksesta, niin tuli tunne, että ei millään olisi halunnut tulla. Se on sitten kuitenkin sen verran pinnalla vielä se inhottava olotila, mikä silloin oli. Ei se ollut mitenkään helppoa ja kuunnella vielä kaikkien ajatuksia ja vielä omat murheet päälle, että mitä se tulevaisuus nyt sitten tuo tullessaan.

Meidän ammattiosastokin pyörii vielä. Hallitus vielä kokoontuu ja näin, mutta vähän vaikuttaa siltä, että ei me kovin kauaa enää pystytä ammattiosastoa ylläpitämään. Kaikki kuitenkin suuntautuvat niin eri aloille, niin pitää ruveta miettimään sitä lopettamista sitten.

Olen itse ollut sen irtisanomisen jälkeen töissä, määräaikaishommissa. Mutta nyt vähän aikaa sitten aloitin jälleen koulun. Olen suorittamassa myynnin ammattitutkintoa.

Ja kun tätä aikaa on kulunut, niin se on helpottanut. Vanhoilla työkavereilla menee myös hyvin. Ei ole sitä surutaakkaa enää ja itselläkin se helpottaa, kun näkee että ihmiset selviävät. Hyvin menee, kun elämä vie eteenpäin.