Olin useassa työtehtävässä tällä yrityksellä, mutta pisimpään toimin aluemyyntipäällikkönä. Pääasiallinen työni oli myynti- ja yhteydenpitoasiat näihin muihin moottorivalmistajiin. Olen ollut myös mukana neuvottelemassa laiva- ja voimalaitosmoottoreiden myyntiä. Meidän omalla osastollamme oli noin 15 henkilöä.

Irtisanomisilmoitus tuli kaikille samaan aikaan. Se tuli sillä tavalla, että meillä oli tiedotustilaisuus tuolla Turun Messukeskuksessa. Olihan se hyvin yllättävä päätös. Tehdas oli hyvin moderni, kannattava ja kaikki oli saatu aika lähiaikoina päivitettyä. Olin ollut vuoteen 2004 mennessä ollut Wärtsilän palveluksessa 32 vuotta. Se oli pitkä aika, ja pidin sitä varmana työpaikkana.

Muistan kyllä viimeisen työpäiväni. Työsopimus jatkui joulukuuhun, mutta kotiin sai jäädä, jos työtehtävät sen salli tai jos työtehtävät loppuivat ennen sitä. Marraskuun lopulla oli minun viimeinen työpäiväni ja silloin luovutin kaikki Wärtsilälle kuuluvat tavarat, kuten henkilökortin ja tietokoneen, pois. Olihan se haikeaa, kun mietti että olin ollut talossa niin pitkään. Ei ollut mitään läksiäislounasta tai mitään kiitosta, vaan annettiin työtodistus käteen. Silloin tosiaan, kun poistuin talosta, niin annettiin työtodistus. Toki pitää muistaa, ettei tällaisia läksiäisjuttuja ollut kenellekään, kun kerran oli niin isosta irtisanomisporukasta kysymys.

Tämä lippalakki oli yksi yrityksen liikelahjoista, mutta niitä oli paljon muitakin. Näitä annettiin yhteistyökumppaneille ja työntekijät tietenkin pystyivät saamaan niitä käyttöönsä. Tämä nimi viittaa siihen, että Wärtsilä oli silloin yhdistynyt sellaisen yrityksen kanssa, jonka nimi oli Sulzer. Uusi nimi, Wärtsilä NSD, tarkoitti Wärtsilä New Sulzer Diesel:iä.

Silloin aikanaan tämä oli kerta kaikkiaan ikävä kokemus ja tilanne. Se oli kuitenkin ollut se ”pysyvä” työpaikka. Olen luonteeltani sellainen, että annan kaikkeni ja halusin tehdä töitä työnantajalleni. Halusin palvella sitä yhteisöä, ja siinä mielessä pidin tätä työyhteisöä eräänlaisena kotina.

Suuria taloudellisia vaikeuksia tästä ei tullut. Olen syntynyt 1940-luvulla, ja Suomessa oli silloin laki, että jos 15 vuoden aikana oli ollut 5 vuotta töissä, pääsi eläkkeelle 60-vuotiaana. Wärtsilä oli ottanut vapaaehtoisen vakuutuksen Wärtsilän entisille, 1940-luvulla syntyneille, työntekijöille. Jos joutui työttömäksi ennen 60-vuotispäiväänsä, niin sai korvausta työttömyyspäivärahan verran sekä erotuksen siitä lopullisesta eläkkeestä. Mutta muut sitten olivat aivan eri tilanteessa.

No en minä enää tätä pohdi. Mieleen on kuitenkin tullut sellaisia asioita, joita olisi silloin aikanaan voinut ajatella vähän pidemmälle. Sitä on joskus ajateltu, että mikä oli se oikea syy Turun tehtaan lopettamiseen. Se oli oikeasti iso juttu, että tällainen kannattava yksikkö lopetettiin Suomessa.