Mulla oli tosi monipuolinen työ. Mä olin konttorissa töissä ja siellä mulla oli muutamia alaisia, alle 10 alaista. Hoidin vienti- ja tuontikauppaa, olin yhteydessä huolintaliikkeisiin ja sitten hoidin myös talon kassaa. Ja koska tämä oli osakeyhtiön talousyksikkö, niin hoidin sitten sinne tämän meidän osuuden kirjanpidosta sekä ulkomaista kirjeenvaihtoa, kielinä englanti, ruotsi, saksa ja ranska.

No, enemmän se työyhteisö oli ryhmä, jonka kanssa oltiin töissä. Mä olen itse kotoisin tuolta Etelä-Karjalasta ja kun tulin tänne Hämeeseen, niin huomasin, että ihmiset ovat hirveän torjuvia. Itse oon tämmöinen pulputtaja ja bussiinkin mennessä olen aina alkanut puhumaan vierustoverille. En aluksi meinannut sopeutua kovin hyvin siihen meininkiin.

Irtisanominen tapahtui niin, että järjestettiin tiedotustilaisuus henkilökunnalle. Ja siinä sitten, tämä karu totuus kerrottiin, että se toiminta pikkuhiljaa loppuu tai siis, osakeyhtiö lopettaa tämän tulosyksikön. Kyllä siellä oli ihmisillä aika vakavat naamat. Se uutinen kyllä putosi kuin suorastaan pommi taivaalta, sitä ei siis osannut odottaa.

Mä olin siellä silloin konttorin esimies ja ajattelin, että kun tämä firma kuitenkin jatkaa toisessa kaupungissa, niin kyllä ne varmaan tarjoaa mulle töitä. Mä en ollut uskonut kuuna päivänä, että siis minä joudun lähtemään. Se oli kyllä tosi hämmästyttävää, että mä sain tämän irtisanomislapun. Mä jotenkin ajattelin, että ei tämä koske mua vaikka näin tämän kirjoitettuna. Ja sitten kun siinä kävi vielä niin, että sitä työsuhdetta pidennettiin kolmisen viikkoa. Ja sitten lopulta, se lopullinen irtisanomistodistus on kesäkuun lopusta. Mua kuitenkin tarvittiin siinä koko ajan, vaikka tehdas oli sulkeutunut ja toiminta loppunut. Kaikki muut olivat menneet jo pois sieltä, paitsi johtaja ja minä. Se oli niin uskomatonta…että sellainen se minun reaktioni oli, että se ei tuntunut jotenkin oikealta, että se ei ollut todellista.

Viimeisenä työpäivänä siellä työpaikalla myytiin sitä tehtaan irtaimistoa. Minä itsekin ostin siellä kaikenlaista, kuten tämän laskukoneen ja kotonakin on vielä tavaraa, jota olen sieltä silloin ostanut. Ja sitten sen työpäivän päätteeksi, Hyvinkäältä tuli konttoripäällikkö ja vei minut syömään. Ja antoi läksiäislahjaksi rannekorun.

Tätä laskukonetta olen käyttänyt työtehtävissäni ja täältä koneen takaa löytyy huoltopäivämäärät. Vuonna 1985 se on huollettu viimeksi ja 1986 lähettiin. Se on hyvä kone ja mulla oli myös käytössä töissä sellainen kunnon Billnäs-pöytä, ja sitä ne ei myynyt mulle sitten silloin viimeisenä työpäivänä. Mutta mä olisin sen halunnut ostaa!

Se irtisanominen oli pieni järkytys elämässä. Mä olin 13 vuotta ollut siellä töissä. Meillä oli asuntovelkaa ja pieni lapsi. Loppujen lopuksi irtisanominen ei vaikuttanut mun elämään pitkän aikaa, mutta kyllähän siinä tuli se romahdus ja surutyötä kesti kauan. Olin kuitenkin tullut tähän kaupunkiin silloin aikanaan tämän työpaikan takia ja se kesti kuitenkin niin kauan, ja sitten se yhtäkkiä loppui. On se nyt kuitenkin mun elämäni suurimpia tragedioita. Totta kai, sen jälkeen työllistyin, mutta jos ajattelee nyt vaikka eläkettä, niin tämän yrityksen ajoilta mulla on eniten eläkekertymää. Se on ollut merkittävä työpaikka siinäkin mielessä.