Mun työtehtäviini kuuluivat kansainväliset myyntitehtävät kaivosteollisuuteen ja kulutustavaroihin keskittyvässä yrityksessä. Meillä oli pieni työporukka täällä Suomessa, kaiken kaikkiaan kolme henkilöä.

Muistan hyvin irtisanomiseni. Tuli yt-neuvottelut tuossa alkuvuodesta. Ajattelin, että ei se meitä voi koskea, koska meitä on osastolla vain kolme henkilöä. Ja kaikilla oli ihan mahdottomasti töitä. Mutta sitten alkoi vihjailu siitä, että voihan se meitäkin koskea. Suoraanhan sitä ei saa sanoa. Että niin tai näin voi käydä ja niinhän siinä sitten kävi. Olin illallisella yhdessä esimieheni kanssa Moskovassa, kun hän kertoi minulle, että minut irtisanotaan.

Eihän se potkujen saaminen koskaan ole kivaa. Ja se oli vielä toinen kerta elämässäni, kun mut irtisanottiin. Ajattelin että taasko se tapahtuu ja todennäköisesti viimeisen kerran.

Se jännittävä tyyli noissa yt-neuvotteluissa on, että etukäteen ei sanota mitään, kenellekään. Vaikka se olisi päivänselvä asia, että kuka saa lähteä. Se on juuri se tietty hetki ja päivä…Sinä aamuna menin töihin, ja olin tosin kyllä siivonnut pöytälaatikkoani. Jotenkin kai aavistin sitten kuitenkin. Ajattelin kai, että ei siitä vahinkoa synny, olen siivoamatta tai siivoan. Meillä oli joitakin työpaikalla vieraita, oli koulutustilaisuus ja pomo sanoi minulle että tulepa tänne, toimitusjohtajalla on sulle asiaa. Ja tiesin heti, että selvä pelihän tämä on.

Tämä naamio on Venäjältä saatu lahja yhteistyökumppanilta. Se kertoo yleisesti erilaisista hetkistä työuran varrelta.

Ehkä ihminen on pohjimmiltaan sellainen, että se irtisanominen kuitenkin jollain tavalla tuntuu henkilökohtaiselta. Että vaikka sen ymmärtää ja järjellä ajattelee, että se voi osua kenen tahansa kohdalle. Mutta silti tulee se ajatus että ”miksi juuri minä?”.

Toisaalta tämä nyt on oikeastaan aika tyypillinen esimerkki siitä mitä tapahtuu liikemaailmassa nykyään. Vauhti kovenee ja tässäkin taustana on se, että firma osti pari vuotta sitten kolme vai neljä pienempää yritystä. Alkoi siis myydä ja markkinoida heidänkin tuotteitaan. Sitten luvattiin osakkeenomistajille suuret ja nopeat voitot. No eihän niitä tullutkaan, siinä vuodessa, vaan päinvastoin. Tuli kuluja enemmän, kun ostettiin uusia firmoja. Ja kun tuli tappiota, osakekurssi putosi ja sitten alkoi säästökampanja, jonka lopulta maksoi henkilökunta nahoissaan, ainakin osittain. Jos meitä tosiaan oli se 350 henkilöä, niin 60 vähennettiin. On se nyt kuitenkin aika iso osa.