Olin Arabian tehtaalla tehdastyöntekijä ja tein myös jossakin vaiheessa luottamusmiestehtäviä. Ehdin tehdä monipuolisia työtehtäviä kaikilla osastoilla.

Meillä oli tosi hyvä työyhteisö, sinne saattoi mennä mihin tahansa osastolle, ja siellä oli mukava olla. Vieläkin tosi monien kanssa pidetään yhteyttä ja tavataan säännöllisesti.

Mä olin silloin syyslomalla. Olin perheeni kanssa Italiassa ja ajelimme moottoritiellä. Sitten tuli tehtaanjohtajalta puhelu. Vastasin siihen ja tehtaanjohtaja kysyi, että onko paha paikka. Vastasin, että ei ole ja ajellaan tässä motarilla. Hän kertoi, että tehdas suljetaan. Ei sitä ehkä ihan heti edes käsittänyt, että mitä oli tapahtunut. Eikä pomokaan sen enempää osannut selventää sitä siinä hetkessä.

Olo oli aika absurdi tuollaisesta päätöksestä. Tehdas, jolla on kuitenkin hyvinkin paljon suomalaista perinnearvoa, päätetään vaan sulkea. Ja sitten mietin, että mitäs nyt seuraavaksi. En mä ajatellut, kun Arabialle menin töihin, että se on loppuelämäni työpaikka. Mutta siellä viihtyi niin hyvin. Mä olin siellä reilut neljä vuotta, niin kyllä se kolahti aika kovaa.

Siellähän oli ollut yt-neuvottelurumba monta vuotta. Mutta sitten toisaalta oli tehty rahallisesti mittavia uudistuksia. Eli toisaalta jotakin tällaista oli odotettavissa, mutta kyllä puun takaa tuli se tieto, että koko paikka laitetaan kiinni.

Viimeisenä työpäivänä, 11.3.2016, olin lasittajana ja koneenhoitajana sen koneen luona, joka oli vielä päällä. Meitä oli kolme lasittajaa ja tehtiin töitä niin kuin joka ikinen päivä ennen sitä. Tehtiin paljon lautasia ja sitten jossain vaiheessa päätimme, itse asiassa kello 17:42, että nyt loppui tuotanto. Eli se päätös ei tullut miltään esimiesasemassa olevalta. Me vaan tehtiin siellä töitä ja se oli silläkin tavalla outo tilanne, kun ei ketään kiinnostanut, mitä me tehtiin siellä. Hiljaista siellä oli.

Sovimme lasittajien kanssa, että laitetaan teksti pohjaan ja päivämäärä, milloin se on lasitettu. Laitettiin ne ihan viimeisten lautasten perään menemään lasituskoneen läpi. Näin meille kaikille jäisi sitten joku muisto jäljelle siitä hetkestä. Näitä on kolme, ja tässä lautasessa on kaksi pistettä lauseen perässä, että ei sekoitettu niitä keskenään. Tämä on se aivan viimeinen lautanen.

Kulttuuri nyt vaan on sellainen, että työpaikat vaihtuvat, ja vaihtumissykli on nopeampi. Se on ihan normaalia työelämää. Mutta käsittämätöntä on, että joku yritys voi olla niin ahne. Jos Arabian tehdas tekee pikkaisen tappiota vuositasolla, niin se ei ole peruste siihen, että tarvitsee hukata koko posliinialan tietotaitoa, kulttuuria ja perinnettä, mitä se brändi kantaa.

Sen jälkeen vähän makoilin kotona. Mutta kyllä aika pian koulun penkille menin. Vielä kun oli mahdollisuus mennä omaehtoisen opiskelun kautta opiskelemaan ja saada siitä palkkaa. Nyt opiskelen tietotekniikkaa.

Ei niistä irtisanomisista varmaan ikinä eroon päästä. Sen jälkeen elämä jatkuu ja ei siihen kuitenkaan kuole.