Tein telakalla erinäisiä levysepän töitä. Pääpaikkani oli loppuvaiheessa laivanrakennuksen osavalmistuksessa, laipioitten valmistusta esimerkiksi ja välillä lohkovalmistuksessa, kun siellä tarvittiin. Ja siitä sitten siirryttiin varustelupuolelle, ja sieltä sitten lopullisesti pois jäinkin.

No, meidän ydintyöyhteisössä oli noin kymmenkunta hitsaria ja levyseppää töissä samalla linjalla. Tosi vähän vaihtuvuutta, joskus tietenkin joku työntekijä oli, joka tuli ja meni, mutta se ydinporukka oli hirveän pitkään kasassa. Mä olen 80-luvun alussa siirtynyt sinne ja siellä oli jo silloin myös porukkaa, jotka oli ollut niissä tehtävissä jo 70-luvulta lähtien. Ja olihan meillä välillä esimerkiksi yhteisiä saunailtojakin, eikä tapeltu niissä.

Irtisanomistilanne oli sellainen, porukka koottiin kasaan ja sanottiin että tämä telakka suljetaan nyt. Se tuli yllätyksenä, vaikka olimme odottaneet, että kyllä joitakin päätöksiä ollaan tekemässä. Mutta ei niin radikaalia, että koko paikka laitetaan kiinni. Siitä oli vaan niin yllättynyt, ei siinä oikein niin ihmeellisiä ajatellut.

Tämä on tällainen työsuojelupaita, jonka mä sain Aker Yardsin aikaan, kun työsuojelumiehenä olin. Vuotta ja tilaisuutta en muista, että missä tämä annettiin, mutta kuitenkin. Työsuojelumiesten tapaamisissa tätä käytettiin, en ehkä niin siinä tavallisessa työssä niinkään. Se on nyt viimeisinä vuosina käynyt vähän pieneksi tästä rinnan kohtaa…

Minähän päätin heti, kun tämä tilanne siis konkretisoitui, että nyt menen opiskelemaan jotakin uutta, muuta ammattia. Menin erääseen rekrytapahtumaan ja siellä sitten kiertelin ja katselin. Siinä sitten joku tyyppi kierteli siinä ja lykkäsi mun käteeni esitteen talonkorjausrakentajakurssista. Innostuin siitä heti. Sen rekrytilaisuuden jälkeen jäätiin siitä sitten vielä juttelemaan sen esitteenantajan kanssa, että ottaako ne näin vanhoja ukkoja sinne koulutukseen. No se sattui vielä olemaan se opettaja ja sanoi että ei se ikä mikään este ole. Kävin sitten työkkärissä ja ilmoitin siellä että meinaan aloittaa sen kurssin. Siellä tuumasivat vaan, että no varmaan pääsetkin sinne. Syksyllä aloitin sen koulutuksen. Koulutus jäi kuitenkin lopulta kesken, kun polvinivel meni rikki. Nykyään olen eläkkeellä. Että siinä mielessä kävi hyvin, koska aloin olla 60-vuotias ja sitten polvi meni niin pahasti, niin mitkä siinä sitten olisivat enää olleet työpaikansaantimahdollisuudet? Mutta nyt on mennyt jo pari vuotta eläkkeellä ja aika on kulunut pahuksen hyvin.

Ei se kuitenkaan ole maailmanloppu se irtisanominenkaan. Toki, jos ikää on paljon, niin vaikeampaa on töihin enää päästä. Mutta siis, kotiin ei kannata jäädä makaamaan. Että esimerkiksi, kerrostaloasunnossa ei välttämättä saa niin aikaansa kulumaan, mutta meilläkin on iso, vanha omakotitalo niin aina siinä riittää jotakin laitettavaa. Nyppii vaikka rikkaruohoja, jollei muuta.