Työni oli lähinnä koneistuksen tarkastusta esimerkiksi konepajoilla ja alihankkijoiden tuotteiden tarkastamista. Ja työnantajayrityksen tekemien kansikoneiden ja muiden koneiden tarkistuksia suoritettiin. Ihan tarkkaa työssäoloaikaa en muista, mutta 6-7 vuotta olin tuossa työssä. Tarkastuspäällikön alaisina toimittiin tarkastajina, meitä oli siinä useampi tiimissä. Kolme keskimäärin, eri aikoina oli sitten vähän enemmänkin.

Se oli kiva työyhteisö, mutta työtä varjosti jo tuota ennen monet vaikeat ajat, siinä oli jo ollut monta irtisanomisuhkaa. Ja se huipentui nimenomaan siihen 1990-luvun alkuun, kun Venäjän kauppa lopahti. Ja kun sitten tuli se lama, se tietenkin tukahdutti monen muunkin yrityksen ja oli paljon joukkoirtisanomisia.

Se minkä takia mä halusin kertoa oman kokemukseni, niin oli se että ehdin olla samalla työnantajalla 35 vuotta, tietenkin eri tehtävissä ja välillä eri firman nimellä, mutta aina kuitenkin siirryin vanhana työntekijänä. 35 vuotta talossa ja kaksi viikkoa ennen kuin täytin 50, niin mut irtisanottiin. Että se oli erikoinen tapaus ja moni sitä ihmetteli. Mutta silloiset pomot sitten päättivät, että tuo saa lähteä. Että siinä mielessä, siitä jäi kyllä huono maku ja nimenomaan niihin pomoihin.

Irtisanominen tapahtui työmaakopissa, siinä oli tietenkin irtisanojat, eli ne pomot ja sitten luottamusmies ja sitten yksi työntekijä kerrallaan kuulemaan tarinaa, että mikä on tilanne. Syyksi annettiin tämä tavallinen, tuotannollis-taloudelliset syyt…Mutta kyllä mä vielä sanoin siihen loppuun sen, että kuinka kauan olen talossa ollut, 35 vuotta ja sitten 50-vuotislahjaksi tämmöinen. Että kyllä mä sen ääneen siellä sanoin. Mutta toki, kaikki ne henkilöt jotka siellä oli jakamassa niitä lappuja, niin eihän he nyt tietenkään sitä päätöstä ollut tehnyt, vaan toimivat vain välikäsinä.

Samana päivänä lähdin, kun se irtisanominen tuli ja loppupäivä oli tavaroiden kokoon laittamista. Mitään varsinaisia työtehtäviä en tehnyt enää. Tavallaan se siis tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Että vaikka nyt tavallaan oli tiedossa, että jotakin tällaista tulee tapahtumaan…Ja siis, tuottavia työntekijöitä ei irtisanottu silloin, vaan meitä ylläpitäviä, että esimerkiksi tarkastajat, siivoojat saivat lähteä mutta ei hitsaajat tai rakentajat.

Tässä kuvassa on tyypillinen kansikonevintturi, jossa olen siis tarkastamassa koneen toimintaa ja tuossa on myös asentaja.

Siitä irtisanomisesta on nyt jo paljon aikaa. Mutta jollain lailla, vähän ristiriitainenkin olo siitä oli. Niin kuin kerroin, tämä ikäjuttu siinä rassasi eniten henkisesti, mutta sitten…Siinä oli jotenkin myös sellainen vapauttava olo, ettei se siis ollut minulle mikään katastrofi sitten lopulta.