Olin kaupungilla siivoojana. Meitä siivouspalvelutyöntekijöitä oli alle 30, eli työyhteisö oli hyvin tiivis ja läheinen. Me kaikki tunsimme toisemme ja tiesimme myös toistemme henkilökohtaisesta elämästä.

Yt-neuvottelut olivat alkaneet ja sen pohjalta tiesimme, että muutoksia on tulossa. Mutta vuoden kuluessa tuli uudet yt-neuvottelut ja saatiin tietää valtuuston päätöksestä, että kaikki irtisanotaan.

Tuolla hetkellä olo oli toisaalta helpottunut, koska siitä oli niin pitkään puhuttu. Ei tarvinnut enää miettiä, että irtisanotaanko meidät vai ei, tai kuka joutuu lähtemään. Siivoustoiminta toki kaupungissa jatkui, ja epävarmuutta kasvatti uuden työnantajan tuntemattomuus. Toisaalta sitä mietti, että tuleeko nyt muutto pois kaupungista jonkin uuden työn perässä, ja tietenkin siinä ajatteli myös taloudellista tilannetta.

Olo irtisanomisesta oli lopulta aika ristiriitainen. Viimeisenä työpäivänä tiesimme jo meidät ostaneen yrityksen nimen. Mietittiin työkavereiden kesken meidän uusia työvaatteita. Toisaalta siis tunnelmat olivat leppoisat, mutta tavallaan meillä oli vähän huonokin fiilis. Me olimme viimeiseen asti tehneet töitä täysillä, että meidän työpaikat olisivat säilyneet kaupungilla ja silti meidät lopulta irtisanottiin. Eli toisaalta siinä oli hieman sellaista pohdintaa, että kannattiko se sitten.

Kaupunginjohtaja ojensi meille tällaiset viirit irtisanomistilaisuudessa. Meitä kiiteltiin ja sanottiin, kuinka hyviä työntekijöitä me olimme olleet. Tämä viiri kertoi myös siitä, että se oli kotiasuinpaikka. Kun taannoin muutin, niin se oli aluksi esillä hyllyllä ja se lievitti koti-ikävää. Ajan saatossa se on kyllä kulkeutunut kaappiin.

Jälkikäteen ajateltuna irtisanominen oli ihan hyvä asia. En ole tottunut asumaan pitkän aikaa yhdessä kaupungissa, ja pääsin elämässä eteenpäin ja tuli uusia haasteita. Toisaalta oli myös helpottavaa, kun meidät kaikki irtisanottiin. Se ei ollut vain minusta itsestä johtuvaa ja sain töitä heti muualta. Ehkä aluksi olin vähän katkera siitä irtisanomisesta, mutta se kuitenkin hälveni.

Haluaisin sanoa muille irtisanotuille, että se ei ole maailmanloppu. Esimerkiksi uudelleenkouluttautuminen on aina yksi mahdollisuus. Ja aina työntekijä kuitenkin voidaan irtisanoa. Vaikka kuinka hyvin tekisi työnsä, niin se ei välttämättä ole tae työn jatkumisesta. Ja irtisanominen voi tuoda tullessaan myös uusia mahdollisuuksia.