Itsenäisyyden ensiaskeleita
Joulukuussa sata vuotta sitten tavalliset suomalaiset elivät omaa arkista elämäänsä talouden ja turvallisuuden kannalta tukalassa tilanteessa. Kansakunnan tasolla oli meneillään isoja asioita. Marraskuussa korkeimman vallan ottanut eduskunta päätti maan itsenäistymisestä.
Työmies-lehden nuoria myyjiä ja jakelijoita joulujuhlassa Helsingissä vuonna 1917. Yhteiskunnallinen ilmapiiri oli varmasti painostava, mutta kaikkia tulevan vuoden koettelemuksia tuskin voitiin vielä aavistaa. Työväen Arkisto.
Svinhufvudin porvarillinen senaatti oli nimitetty marraskuun lopulla ja se otti tavoitteekseen Suomen erottamisen bolshevikkien vallassa olevasta Venäjästä. Ensitöikseen senaatti kutsui poliittisten ryhmien edustajat koolle keskustellakseen itsenäistymisen toteutuksesta. Sosialidemokraatteja ei näihin neuvotteluihin kutsuttu. Suurlakon aikana tapahtuneet väkivaltaisuudet olivat lisänneet ristiriitoja porvareiden ja työväestön välillä, mikä vähensi yhteistyöhaluja myös politiikassa.
Senaatti halusi julistaa Suomen itsenäiseksi yksipuolisella julistuksella, käymättä neuvotteluja Venäjän kanssa. Heitä rohkaisi itsenäisyyteen pyrkivien aktivistien viesti, jonka mukaan Saksa kehotti Suomea pikaiseen itsenäisyysjulistukseen. Saksalla oli sekä sotilas- että talouspoliittista mielenkiintoa Suomeen. Vaikka osa porvareista pelkäsi yksipuolisen julistuksen ärsyttävän Venäjää ja vaikkei sellaista riskiä olisi haluttu ottaa venäläisen sotaväen oleskellessa maassa, pysyi senaatti kannassaan. Joulukuun 4. päivänä senaatti jätti eduskunnalle uutta hallitusmuotoa koskevan esityksen, jonka yhteydessä Svinhufvud luki senaatin itsenäisyysjulistuksen.
Eduskunta päättää itsenäisyydestä
Senaatin julistuksen jälkeen ilmeni, että osa ulkovaltojen edustajista ja monet porvarilliset eduskuntaryhmät näkivät eduskunnan päätöksen itsenäisyydestä tarpeelliseksi. Sosialidemokraatit kokivat senaatin julistuksen merkiksi siitä, että eduskunnalta oli kaapattu korkein valta. Niinpä joulukuun 6. päivänä eduskunnassa käsiteltiin sekä senaatin julistukseen perustuva porvarien esitys itsenäistymisestä että sosialidemokraattien valmistelema vastaesitys. Sosialidemokraattien esitys perustui itsenäistymiseen Venäjän kanssa neuvottelemalla. Asiasta äänestettiin ja äänin 100–88 porvarien esitys voitti. Eduskunnan päätöksellä Suomi julistautui itsenäiseksi.
Porvarit eivät halunneet tunnustaa Venäjän bolshevikkihallitusta eivätkä siksi kääntyneet sen puoleen Suomen itsenäisyyden tunnustamiseksi. Saksan tukeen itsenäistymisessä oli luotettu ja heidän odotettiin tunnustavan Suomen itsenäisyys ensimmäisenä. Saksa oli kuitenkin aloittanut rauhanneuvottelut Venäjän kanssa ja toivoi Suomen saavan virallisen tunnustuksen ensin Venäjältä. Myös Ruotsi halusi odottaa Venäjän kantaa asiaan.
Venäjän armeijan sotilasosasto johtajineen ryhmäkuvassa ensimmäisen maailmansodan aikaan. Itsenäisyysjulistuksen jälkeen joulukuun puolivälissä senaatti vaati noin 100 000 venäläissotilaan välitöntä poistamista maasta. Senaatti sai venäläisiltä sotilasviranomaisilta vastauksen, että joukkojen kotiuttaminen oli jo aloitettu. Sotilaiden aikaansaamat järjestyshäiriöt vähenivät joulukuussa, mutta lisääntyivät pian vuodenvaihteen jälkeen. Kotiutuksista huolimatta Suomessa oli vuodenvaihteessa yhä 40 000 venäläistä sotilasta. Työväenmuseo Werstaan kuva-arkisto.
Saadaanko itsenäisyys tunnustetuksi?
Joulukuun lopulla Carl Enckell ja K. G. Idman matkustivat senaatin valtuuttamina Pietariin tapaamaan Kansankomissaarien neuvostoa eli bolshevikkihallitusta ja selvittämään sen kantaa itsenäisyyden tunnustamiseen. Sosialidemokraattinen puolue oli keskustellut asiasta Leninin kanssa jo joulukuun alussa ja lähestynyt bolshevikkeja uudelleen hieman ennen Enckellin ja Idmanin matkaa. Sosialidemokraatit olivat ilmoittaneet, että koko Suomen kansa oli itsenäisyyden kannalla ja että itsenäisyyden saaminen auttaisi Suomen työläisiä luokkataistelussa porvareita vastaan. Heille oli luvattu, että itsenäisyys tunnustettaisiin heti, kun sitä virallisesti pyydettäisiin. Tämän vastauksen saivat 28.12. Leniniltä myös Enckell ja Idman.
Kaksi päivää myöhemmin miehet palasivat Pietariin Svinhufvud mukanaan ja luovuttivat Smolnassa itsenäisyyden tunnustuspyynnön Kansankomissaarien neuvostolle. Senaatin kirjettä ei kuitenkaan hyväksytty, sillä se oli osoitettu Venäjän hallitukselle Kansankomissaarien neuvoston sijaan. Tunnustuspyyntö piti kirjoittaa uudestaan ja palata seuraavana päivänä korjatun kirjelmän kanssa.
Vuoden 1917 viimeisellä tunnilla Suomen itsenäisyyden tunnustamisasiakirja allekirjoitettiin Kansankomissaarien neuvoston toimesta. Toimeenpaneva keskuskomitea vahvisti tunnustuksen 4.1.1918. Samana päivänä myös Ruotsi ja Ranska tunnustivat itsenäisen Suomen ja pian saatiin tunnustus Saksalta, Tanskalta ja Norjalta. Suomi oli saanut itsenäisyyden, mutta samanaikaisesti olivat maan sisäiset jännitteet kasvaneet yhä suuremmiksi.
Teksti: Emilia Lemmetyinen