“Oikeutta kaikille” – Suomen työväenpuolue syntyy

Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.

 

ta44451

Viktor Julius von Wright (5.8.1856 – 16.5.1934) oli tehtailija, joka lähti sivistämään työväkeä perustamalla työväenyhdistyksiä. Työväen Arkisto.

tkk_21604

Janakkalan hiivatehtaan väkeä yhteiskuvassa 1890-luvulla. Edessä edessä herrasväkeä, takana työväkeä. Työväenmuseo Werstas.

1800-luvun lopulla huonekalutehtailija Viktor Julius von Wright halusi torjua sosialismin radikaalien muotojen leviämisen muualta Euroopasta Suomeen työväen oloja kehittämällä. Teollistuneissa maissa oli jo syntynyt työväenluokka, joka vaati oikeuksiaan. Von Wright näki työväkeä rauhoittavana toimenpiteinä sen sivistystason kohottamisen, työpäivän lyhentämisen ja yleisen äänioikeuden toteuttamisen.

Työväenyhdistyksiä alettiin perustaa von Wrightin ajatusten mukaisesti 1880-luvulla: Helsingissä ja Vaasassa päätettiin työväenyhdistyksen perustamisesta vuonna 1883. Oulu, Tampere, Pori, Turku, Kemi ja Savonlinna olivat seuraavina vuorossa vuosina 1886 ja 1887. Työväenyhdistyksiä perustivat liberaalit porvarit teollisuuskeskittymiin kaupunkeihin ja maaseudulle. Toimintaan lähti mukaan käsityöläisiä, teollisuustyöväkeä ja maaseudun tilatonta väkeä. Työväenyhdistysten alkaessa kokoontua laadittiin myös työväen ohjelma. Katso ensimmäisen työväenyhdistysten kokouksen (18–20.9.1893) pöytäkirjasta löytyvä työväen ohjelma täältä.


32490

Suutari Eetu Salin (1866 –1919) palkattiin ensimmäiseksi puhujamatkoja tekeväksi sosialistiseksi agitaattoriksi ja työväenyhdistyksiä perustamaan vuonna 1898. Työväen Arkisto.

ta42710

Metsänistutusta ruukin alueella Kemiönsaaressa. Herrasväki seuraa työntekoa taustalla vuonna 1895, jolloin alettiin julkaista Työmies-lehteä. Sosialistisia aatteita työväen keskuuteen levittivät työväenliikkeen agitaattorit puhujamatkoillaan. Työväen Arkisto.

Työväenliike itsenäistyy

Wrightiläinen työväenyhdistysten kausi väistyi 1890-luvun lopussa, kun työväenliike irtaantui työnantajien holhouksesta. Työväenyhdistyksissä ja niitä lähellä olevissa puhujaseuroissa versoi jo sosialistista ajattelua, jota oli enää vaikea hillitä. Von Wright osallistui vielä työväenyhdistysten kokoukseen heinäkuussa 1896 mutta jäi sitten työväenliikkeestä syrjään.

Työmies-lehti perustettiin vuonna 1895 työväenjärjestöjen yhdyssiteeksi ja esittelemään työväen asiaa ja oloja Suomessa ja ulkomailla. Matti Kurikan tultua päätoimittajaksi vuonna 1897 Työmies-lehden linja muuttui kärjekkäämmäksi. Marxilaista sosialismia esiteltiin Työmies-lehden ohella myös Työväen kalenterissa, kirjoissa ja lentolehtisissä sekä työväenyhdistysten kiertävien puhujien, agitaattorien avulla.

9529

Toimittaja Alex Halonen puhuu Helsingin työväenyhdistyksen “Torpan” pihalla vuonna 1900. Torppa sijaitsi Yrjönkatu 27:ssä. Työväentalot olivat merkittäviä kansanvalistuksen ja järjestökulttuurin tyyssijoja. Työväen Arkisto.

Työläisten ammatillinen järjestäytyminen ja eronteko työnantajiin alkoi myös yleistyä. Ammattiyhdistysliike kokosi ammatinharjoittajia yhteen ajamaan parempia työehtoja. Ammattiyhdistykset toimivat työväenyhdistysten alaosastoina, jos oman ammattialan liittoja ei vielä ollut muodostettu. Ne järjestivät työväenyhdistysten tavoin myös vapaa-ajan aktiviteetteja ja sivistystoimintaa. Ammattiyhdistysten keskuuteen perustettiin työttömyys- ja avustuskassoja, jotka toivat edes vähäistä turvaa kriisiaikoina.

k1154

Helsingin kirjatyöntekijät ovat “vappumarssilla” Seurasaareen 15. toukokuuta 1893. Myöhemmin 1. toukokuuta muodostui Suomessa muiden maiden esikuvien mukaan työväen mielenosoitusten ja marssien päiväksi. Kansan Arkisto.

1890-luvun loppupuolisko oli työväen voimaantumisen aikaa. Lakkoilemalla osoitettiin mieltä yhä useammin: ammattiyhdistysväki vaati lyhempää työpäivää, ja vaalilakolla vaadittiin työväen edustajia valtiopäivämiesvaaleihin. Vuoden 1898 juomalakkoliikkeessä noin 70 000 henkilöä sanoutui irti väkijuomista. Työväen keskuudessa suosittu raittiusliike ajoi kieltolain ohella äänioikeusasiaa ja lyhempää työpäivää. Asioiden viemiseksi eteenpäin paikallisia työväenpuolueita perustettiin Helsinkiin, Tampereelle ja Turkuun juomalakkoliikkeen vanavedessä. Myös keisarin antama “helmikuun manifesti” vuonna 1899 venäläistämislakeineen politisoi kansaa.

 

Työväenyhdistysten kokouksessa perustetaan Suomen työväenpuolue 

Työväenyhdistykset kokoontuivat kolmannen kerran Turussa 17–20. heinäkuuta 1899. Kokouksen alkaessa todettiin mm. seuraavaa:

tyovaenpuolueen_perustava_kokous_1899

Suomen työväenpuolueen perustava kokous 17–20. heinäkuuta 1899. Keskellä nojatuolissa Ruotsin sosialidemokraattisen puolueen edustaja Hjalmar Branting. Hän auttoi työväenpuolueen ensimmäisen ohjelman kirjoittamisessa. Työväenmuseo Werstas.

tyovaenyhdistysten_kokous_17_20_1899_turku

Suomen työväenyhdistysten edustajain kokouksen pöytäkirja 17–20.1899. Kokouksessa perustettiin Suomen työväenpuolue. Työväen Arkisto.

“Valo ja vapaus ovat työväenasiain luonnollisina liittolaisina. Sen takia ovat useammissa maissa  obskurantismi, tietämättömyys ja militarismi, sotilasvalta, liittyneet työväenpyrintöjä vastustamaan. Mutta kapitalismi, obskurantismi ja militarismi ovat ehdottomasti kuolemaan tuomitut, työväenasia s.o. ihmiskunnan edistyminen, käypi voittoriemussa eteenpäin.”

Katso kokouksen avaus ja alkutoimet tästä pöytäkirjaotteesta.

Kokouksessa päätettiin perustaa valtakunnallinen Suomen työväenpuolue. Todettiin että se ”pyrkii kaikissa suhteissa Suomen työväen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen vapauttamiseen”.  Myös vastustavia ääniä kuului: varoiteltiin esimerkiksi viimeisten siteiden katkaisusta muihin yhteiskuntaluokkiin.

Työväenpuolue oli ensimmäinen säätyvaltiopäivien ulkopuolella syntynyt puolue. Suomen suuriruhtinaskunnan asioista päätettiin yhä säätyjen kesken niiden kokoontuessa valtiopäivillä. Edustettuina olivat papisto, aatelisto, porvaristo ja talonpojat, joilla oli maaomaisuutta. Käytännössä ilman äänioikeutta olivat kaikki naiset ja noin 90 prosenttia kaikista miehistä.

Työväenpuolueen ohjelman ensimmäisessä kohdassa vaadittiin yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta kaikissa vaaleissa. Kunnallisvaaleissa työväki ei ollut täysin vailla vaikutusmahdollisuuksia mutta äänioikeus oli tulojen mukaan porrastettu. Työväenpuolue vaati myös työpäivän rajoittamista kahdeksaan tuntiin, yleistä koulupakkoa ja maksutonta opetusta kaikissa oppilaitoksissa, työsuojelun kehittämistä, naisten ja miesten välistä täydellistä yhdenvertaisuutta, yleistä kieltolakia ja progressiivista tulo- ja perintöveroa. Mallia saatiin Saksan sosialidemokraattisen puolueen vuonna 1891 Erfurtissa hyväksytystä ohjelmasta. Kieltolain vaatimus ei esiintynyt muiden maiden työväenpuolueiden ohjelmissa, se oli suomalaisen työväenliikkeen erityispiirre. Katso työväenpuolueen ohjelma ja sen säännöt täältä.

27. elokuuta 1899 Suomen työväenpuolueen puoluehallinnon kokouksessa lausuttiin juhlallisesti:

“Kuten me kaikki tiedämme on se merkillinen asia nyt tapahtunut, että Suomen työväelle on perustettu oma puolue, laadittu oma ohjelma ja asetettu oma puoluehallinto.” Katso kokouksen pöytäkirja täältä.

Puheenjohtajaksi valittiin aatelinen ja akateeminen henkilö N.R Ursin, jolla oli hyvät suhteet kansainväliseen työväenliikkeeseen. Maaseudulle päätettiin lähettää kaksi agitaattoria “toinen länsi- ja toinen itäosaan maata esitelmän pitäjiksi selittämään ohjelmaa ja taivuttamaan epävakaisia yhdistyksiä liittymään puolueeseen”. Myös painettavien puolueohjelmien määristä ja paperin laadusta keskusteltiin: “Uusia puolueohjelmia päätettiin painattaa 100 kpl vahvalle paperille ja 2000 kpl huonommalle.”

28596

Forssan kokouksessa elokuussa 1903 Suomen työväenpuolueen nimi muutettiin Suomen sosialidemokraattiseksi puolueeksi ja se omaksui sosialistisen ohjelman. Työväen Arkisto.

Työväenpuolueesta sosialidemokraattiseksi puolueeksi

17–20. elokuuta 1903 työväenpuolue kokoontui Forssassa. Kokoushuoneisto oli koristeltu lipuilla ja köynnöksillä, kahdella punaisella kilvellä luki “Pois sorto, pois vääryys, pois väkivalta!” ja “Oikeutta kaikille!” Forssan kokouksessa julkaistiin uusi puolueohjelma. Pohjana oli Turun kokouksen ohjelma saksalaisine vaikutteineen. Johdanto-osaan lainattiin Itävallan sosialidemokraattien ohjelmaa vuodelta 1901. Katso kokouksen pöytäkirjan ensimmäinen osa täältä ja jälkimmäinen osa täältä. Uusi puolueohjelma esitellään jälkimmäisessä osassa sivuilla 163–164 (pdf-dokumentin sivut 37–38).

Ohjelmassa uutena tavoitteena oli uskonnon julistaminen yksityisasiaksi ja kirkon ja valtion erottaminen toisistaan. Huomionarvoista on, että kunnat nähtiin ohjelmassa välineenä kansan olojen parantamiseen mm. kansakouluja perustamalla ja terveysoloja parantamalla.

Puolueen nimi muutettiin samalla Suomen Sosialidemokraattiseksi Puolueeksi, perusteena mm. että aiempi nimi “sulkee puolueesta ulos aineksia, jotka eivät tee ruumiillista työtä”. Sosialidemokraattisen puolueen tehtäväksi mainittiin “köyhälistön järjestäminen, sen kohottaminen tajuamaan asemansa ja tehtävänsä, sen tekeminen henkisesti ja aineellisesti taistelukykyiseksi”.

Kokouksessa julistettiin äänioikeustaistelu alkaneeksi, perustettiin äänioikeusrahasto ja keskusteltiin myös suurlakon mahdollisuudesta asian ajamiseksi.

Loka-marraskuussa 1905 järjestettiin Suomessa suurlakko yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden puolesta. Sillä onnistuttiin painostamaan säädyt hyväksymään lupaus yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta, jonka keisari vahvisti kesällä 1906.

Ensimmäiset eduskuntavaalit vuonna 1907 olivat työväen asiaa ajavalle sosialidemokraattiselle puolueelle murskavoitto: se sai 40 prosenttia äänistä ja yhteensä 80 edustajapaikkaa.

 

Teksti: Iris Olavinen


Artikkelin arkistolähteitä:   

Kuvat Arjenhistoriassa:       

Forssan kokous elokuussa 1903.

Helsingin kirjatyöntekijät vappumarssilla vuonna 1893.

Hiivatehtaan väkeä 1890-luvulla.

Metsänistutusta ruukin alueella vuonna 1895.

Työväenpuolueen perustava kokous heinäkuussa 1899.

Työväenyhdistyksen ”Torpan” pihalla vuonna 1900.

Viktor Julius von Wright.

Työväen Arkisto:

Ensimmäinen työväen ohjelma Suomen työväenyhdistysten ensimmäisen edustajainkokouksen 18–20.9.1893 painetussa pöytäkirjassa.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue:

Suomen työväenyhdistysten kolmannen edustajainkokouksen pöytäkirja 17–20.7.1899: osat 1 ja 2 ja sisällysluettelo. Sivulla 30–32 (pdf:n sivut 26 –28) puolueen ohjelma ja säännöt.

Suomen työväen puoluehallinnon kokouksen pöytäkirjat 27.8.1899–3.2.1900.

Forssassa 17–20.8.1903 pidetyn puoluekokouksen pöytäkirjat: osat 1 ja 2 ja sisällysluettelo.


Lisälukemista:

Hentilä, Marjaliisa: Kävelyllä Erfurtissa. Sosialistinen ohjelma päätettiin keisarin salissa. Arjenhistoria-blogi, 28.1.2015.

Soikkanen, Hannu: Kohti kansanvaltaa 1. 1899–1937. Suomen Sosialidemiokraattinen Puolue 75 vuotta. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue – Puoluetoimikunta, 1975.


Löydä lisää aineistoja:               

Kansalliskirjaston digitoidut aineistot: Työmies