Kukoistuksesta kurimukseen
Helmikuun 1917 vallankumous Venäjällä toi myrskyn tavoin monet seurausvaikutuksensa myös autonomiseen Suomeen. Suuri merkitys tapahtumilla oli suuriruhtinaskunnan talouteen, joka oli sidoksissa keisarikuntaan.
Keisari Nikolai II joutui luopumaan vallasta helmikuussa 1917, kun hän oli menettänyt kannattajiensa luottamuksen. Suomen suuriruhtinaskunnassa, jossa vallankumouksen aikaan elettiin gregoriaanisen kalenterin mukaan jo maaliskuuta, suhtauduttiin Venäjän tapahtumiin innostuneesti. Venäjällä oli valtaan noussut väliaikainen hallitus, joka kannatti liberaalia demokratiaa ja kapitalismia ja oli valmis palauttamaan Suomen autonomian ennen vuotta 1899 edeltäneelle tasolle.
Suomen talous kehittyi emämaan kupeessa
Vallankumoukselliset venäläiset sotilaat Kansallisteatterin edessä Helsingissä vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen aikaan. Työväenmuseo Werstas.
Autonomian vuosina Suomea oli teollistettu ja talouselämää kehitetty. Kaupankäynti kasvoi Euroopan maiden kesken ja liikenneyhteydet paranivat. 1900-luvun alussa ulkomaankaupan osuus maan kansantuotteesta oli noin puolet. Suomalaisilla oli oma erikoinen asemansa idänkaupassa, sillä Suomi oli samanaikaisesti sekä ”ulkomaa” että osa Venäjän kotimarkkinoita.
Suurkaupunki Pietarin läheisyys, ja sen suuri kulutustaso sekä taloudellinen toimeliaisuus, oli merkittävä asia koko Suomen kehitykselle. Karjalankannaksen taloudelle Pietari oli jopa ratkaisevassa asemassa. Lisäksi Pietarin tarjoamien työpaikkojen vuoksi kaupunkiin muutti Kaakkois-Suomesta merkittävä määrä suomalaisia. Helsingin jälkeen suomalaisperäistä kaupunkilaisväestöä olikin eniten Pietarissa.
Suomen suuriruhtinaskunnan ja emämaan väliselle kaupalle oli luonteenomaista pitemmälle jalostettujen metalli-, tekstiili- ja puuteollisuuden tuotteiden vienti Suomesta Venäjälle, ja toisaalta raaka-aineiden ja ennen kaikkea viljan runsas tuonti emämaasta suuriruhtinaskuntaan.
Taloudellisessa mielessä Suomella oli tärkeä asema emämaan sotateollisuuden tarvitsemien tuotteiden, ja myös elintarvikkeiden toimittajana. Ensimmäinen maailmansota oli vaikuttanut Suomen ja sen kansalaisten talouteen ja oloihin kaksijakoisesti. Sodan alussa, Saksan suljettua vientireitit länsimarkkinoille, suomalaisten vahva sahateollisuus joutui suuriin vaikeuksiin. Seurauksena olivat seisokit ja 10 000 työtöntä sahatyöläistä ennen kuin uusi reitti Ruotsin kautta avautui.
Sotateollisuustuotteiden ja myös muiden valmisteiden voimistuva kysyntä emämaassa käänsi tilanteen kuitenkin suomalaisille positiiviseksi. Metalli-, tekstiili- ja paperiteollisuus koki niin voimakkaan nousun, että aloilla esiintyi ajoittain jopa työvoimapulaa. Näille aloille syntyikin 10 000 – 20 000 uutta työpaikkaa.
”Wallankumous” vie talouden kriisiin
Tuotanto ja palkat nousivat Suomessa aina helmikuun 1917 vallankaappaukseen asti. Tuolloin 40 000 teollisuustyöntekijää (40 {1d888e943878a1ffa361d92bb2e5de09c4bd683b5efce9fa42105c696ed641e5} teollisuustyöväestä) työskenteli Venäjän sotatilausten vaikutuspiirissä. Osa sahoilta työttömäksi jääneistäkin hakeutui uusille työpaikoille, mikä lisäsi muuttoliikettä maaseudulta kaupunkeihin entisestään.
Myös maatalous hyötyi erityisesti Pietarin kasvavasta elintarvikkeiden kysynnästä, ja maassa ollut venäläinen sotaväki kulutti runsaasti elintarvikkeita. Sodan talousvaikutusten kääntöpuolia olivat kuitenkin voimistunut inflaatio ja elintarvikepula, joiden vaikutukset alkoivat näkyä selvästi Suomessa vuoden 1916 lopussa ja vuoden 1917 alussa.
Väkeä koolla Hietalahden torilla Helsingissä Venäjän vallankumouksen jälkeen luultavasti maaliskuussa 1917. Työväen Arkisto.
Väliaikaisen hallituksen tekemän vallankaappauksen seurauksia odotettiin Suomessa epävarmoissa tunnelmissa. Taloudellisia siteitä emämaahan ei haluttu rikkoa, sillä leivän keskeytymätön saanti oli Suomelle tärkeää ja vakaiden olojen perusedellytys. Yhä edelleen rautatiet yhdistäisivät suomalaiset tehtaat Pietarin merkittäviin markkinoihin sekä jättiläisvaltakunnan lähes jokaiseen kolkkaan.
Ei kuitenkaan käynyt toiveiden mukaisesti. Noususuhdanne katkesi lehtien uutisoimaan ”wallankumoukseen”: linnoitustyöt päätyivät, sotatarviketilauksia ei enää tullut ja viljajunienkin kulku alkoi tyrehtyä. Suomen talous ja elintarviketilanne oli ajautumassa syvään kriisiin.
Teksti: Mia Heinimaa