SNS:n ja Suomen Rauhanpuolustajien järjestämä rauhanmarssi vuonna 1976. Työväenmuseo Werstas.
1960-luvulla Euroopan valtasi vahva vasemmistolainen virtaus, joka korostui varsinkin nuorisossa ja opiskelijoissa. Se oli osa yleisempää kulttuurimurrosta, jossa hyökättiin aikaisempien vuosikymmenten konservatiivista yhtenäiskulttuuria vastaan: esimerkiksi ympäristöliike ja hippiliike nousivat esiin. Poliittisella tasolla vahva vasemmisto kykeni rakentamaan Suomeen pohjoiseurooppalaisia esimerkkejä mukailevaa hyvinvointivaltiota. Päivähoitojärjestelmän ja koululaitoksen kehittäminen vapautti naiset työmarkkinoille.
Samoihin aikoihin myös ammattiyhdistysliikkeen järjestäytymisaste kasvoi ja vaikutusmahdollisuudet lisääntyivät. 1960-luvulla Suomen palkkataso oli Länsi-Euroopan alhaisin, minkä seurauksena Suomesta muutettiin työn perässä erityisesti Ruotsiin. Tämä muuttoliike aiheutti Suomeen työvoimapulan, joka pakotti yritykset suuriin palkankorotuksiin. Työelämää kehitettiin myös muilla tavoilla: siirtyminen 40-tuntiseen työviikkoon tarjosi työväestölle ennen näkemättömän paljon vapaa-aikaa. Lisäksi kansaneläke- ja sairausvakuutusjärjestelmien kehittäminen tarjosi uudenlaista suojaa työkyvyttömyyden riskeiltä.
1970-luvulla maailmantalous ajautui vaikeuksiin. Vietnamin sota ja öljykriisit nostivat tuontituotteiden hintoja, minkä seurauksena ammattiliitot alkoivat vaatia korkeampia palkkoja. Vientiyrityksiä tuettiin devalvaatioilla, jotka kiihdyttivät edelleen inflaatiota ja siten palkankorotusvaateita. Syntynyt noidankehä johti lukuisiin poliittisiin ongelmiin ja työmarkkinakriiseihin, mikä pakotti työmarkkinajärjestöt etsimään uusia ratkaisuja.
Sosialidemokraattien pääministeri Kalevi Sorsa kutsui vuonna 1977 työmarkkinajärjestöjen, puolueiden ja elinkeinoelämän päättäjiä keskustelemaan Suomen tilanteesta Korpilampi-hotelliin Espooseen. Kokouksen tuloksena syntynyt Korpilammen konsensushenki leimasi koko seuraavaa vuosikymmentä: sitä on pidetty suomalaisen talouselämän moottorina ja erityisesti sosialidemokraattien poliittisena suunnanmuutoksena, jossa puolue hylkäsi lopullisesti ajatukset pankkien tai suurteollisuuden kansallistamisesta ja alkoi nostaa teollisuuden kilpailukykyä poliittiselle agendalleen.
Aikakauden artikkelit:
”Eteenpäin O.W. Kuusisen viitoittamaa tietä” – Taistolaiset
”Itämeri rauhan mereksi” – DDR ja tunnustamisliike
Modernia sosiaaliturvaa kehittämässä
Solidaarisuutta Chilen kansalle
Työn orjat sorron yöstä nouskaa – työväen laululiike
Yhdistys 9 ja laki päivähoidosta