Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.
Työväen poliittisten laulujen varhaista historiaa
Varhaiset työväenlaulut syntyivät usein tekstien ympärille, joita liikkeen sosialistiset johtohahmot kirjoittivat tai käänsivät ulkomaisista teksteistä. Melodiat olivat vanhoista kotimaisista tai ulkomaisista kansanlauluista. Pariisin kommuunin (1871) ajoilta oleva “L’internationale” eli “Kansainvälinen” on marssi, jonka suomensivat sosialistit Otto Wille Kuusinen, Yrjö Sirola ja Sulo Wuolijoki ja se julkaistiin ensiksi Työmies-lehdessä 28.5.1905. Wrightiläisen työväenliikkeen kaudelta vuodelta 1894 on peräisin esimerkiksi taidemusiikkia säveltäneen Oskar Merikannon ja kirjailija Antti Törneroosin sanoittama Työväen Marssi. Marssirytmissä etenevä laulu onkin eräs tyypillinen muoto työväenlaululle.
”Kansainvälisen” käännöstyötä tekemässä Kuusinen, Wuolijoki ja Sirola. Piirros Työnjuhla -lehdestä vuodelta 1938. Työväenliikkeen kirjasto.
1900-luvun alussa suosioon nousivat kansan rivien keskuudessa hullunkurisissa vaatteissa esiintyvät ja omia sepitettyjä laulujaan esittävät “mölyköörit”. Suomen vuoden 1918 sisällissodassa punaiset lauloivat “Punakaartin marssia” ja sisällissodan jälkeen vankileireillä syntyi punaisten tuntoja kuvaavia lauluja ja runoja, kuten esimerkiksi tämä Punavangin laulu, jonka kirjoittajasta ei ole säilynyt tietoa. Amerikansuomalaiset, joiden joukossa oli pakolaisia Suomesta, levyttivät työväenmusiikkia jo 1910-luvulta lähtien. Hiski Salomaan säveltämä ja sanoittama “Vapauden kaiho” on tunnetuimpia.
Venäjän vallankumouksen jälkeen (1917) Saksassa ja Neuvosto-Venäjällä kiersi laulu- ja teatteriryhmiä, “agitprop”-ryhmiä, jotka agitoivat kuulijoita sosialistista propagandaa sisältävillä lauluillaan. Suomessa maan alle pakotetut kommunistit perustivat samaan tyyliin propagandaryhmiä ja “eläviä sanomalehtiä”, jotka esittivät lauluja 1920–1930-luvuilla.
Voikkaan sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen kisällilaulajia 25.2.1945. Ryhmä nousi suureen suosioon 1950-luvulla. Työväen Arkisto.
Humoristisia, ajankohtaisia ja monisäkeistöisiä tekstejä esittävät kuplettilaulajat nousivat suosioon vuosisadan alkupuoliskolla. Niiden, mölyköörien sekä agitaatio- ja propagandalaulujen perinteestä kehittyivät 1930-luvuilla kisällislauluja esittävät ryhmät, jotka olivat 1940–1950-luvulla suosiossa. Puolueiden alaiset järjestöt määrittivät tekstien sisältöjä ja tyyliä.
Sirola-opiston Kisällit harjoittelevat vuonna 1952–1954. Kansan Arkisto.
Kisälli- ja kisällitärryhmien esitysformaatti seurasi usein esimerkiksi seuraavaa kaavaa: esittelylaulu-huumorilaulu-päivänpoliittinen laulu ja lopuksi aatteellisesti kohottava -laulu.
Säestävänä instrumenttina oli esimerkiksi akustinen kitara tai haitari. Kappaleiden melodiat olivat ennestään tunnettuja sävelmiä, ja mukana esityksissä oli tanssia ja teatteria.
Sosialidemokraattiset ryhmät pilkkasivat porvareita ja kommunisteja ja kommunistiset ryhmät porvareita ja sosialidemokraatteja. Sosialidemokraatit suosivat myös saksalaisia ja pohjoismaisia käännösmarsseja ja kommunistit esimerkiksi säveltäjä Heimo Anttiroikon lauluja. Reino Helismaa oli lauluntekijä, joka tuotti tekstejä sekä sosialidemokraateille että kommunisteille. Katso täältä esimerkki kisälliesityksen käsikirjoituksesta, joka on ajoitettu 1940–1960-luvulle.
Poliittiset laulut suureen suosioon 1970-luvulla
Kirjatyöntekijäin Liiton liittojuhlat vuonna 1979. Esiintymässä kisällilauluperinnettä ylläpitävä Songilo, vas. Heikki Kahila, Jani Uhlenius, Aarre Elo ja Alpo ”Apeli” Halinen. Työväen Arkisto.
Kisälliryhmiä toimi vielä aktiivisesti 1960-luvun alussa ennen kuin televisio ja iltamakulttuurin vaimeneminen tyrehdyttivät toimintaa. Uusi entistä julistavampi poliittinen laululiike astui valokeilaan osin juuri tv:n avulla. Vanhaa kisällilauluperinnettä uudistavia ryhmiä ilmestyi kuitenkin jälleen 1970-luvulla poliittisten laulujen kukoistuskautena osana puoluepoliittisten ohjelmaryhmien invaasiota.
Koska ryhmien jäsenet olivat nyt yleensä soittotaitoisia, korvasi bändisoittaminen lavalla yhä enemmän tanssia ja teatteria. Osa kappaleista oli uusia, osa vanhoja kisällilauluja. Tunnetuimpia 1970-luvun kisälliryhmistä olivat sosialidemokraattitaustainen Songilo, jonka jäsenistä Alpo Halinen oli soittanut jo 1950-luvulla suositussa Voikkaan kisälleissä, ja kommunistitaustainen Agit-Propin kisällit. Songilolla oli jopa oma tv-ohjelma.
Agit-Propin Kisällit esiintymässä Sosialistisen Opiskelijaliiton juhlaistunnossa 1970-luvulla. Kansan Arkisto.
1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla poliittinen laululiike pääsi suureen suosioon opiskelijanuorison keskuudessa. Nuorison vasemmistosuuntauksen ja radikalisoitumisen taustalla oli ideologisia vaikutteita pasifismista amerikkalaiseen kansalaisoikeusliikkeeseen. Poliittisen laululiikkeen näkyvimmät ja kuuluvimmat edustajat olivat 1970-luvulla Suomen Kommunistiseen Puolueeseen (SKP) liittyneet nuoret “taistolaiset”. Laajemmassa mittakaavassa radikalisoitumisen taustalla vaikutti 1950-luvulta lähtien myös kylmän sodan vastakkainasettelua suosiva ilmapiiri.
Opiskelijoita ja nuoria esiintyviä taiteilijoita kiinnosti myös koulukirjoissa yhä vaiettu vasemmistolainen kokemus lähihistoriasta, erityisesti sisällissota vankileireineen ja Lapuan liike. Vanhat työväenlaulut ja runot kaivettiin naftaliinista, ne sovitettiin uudelleen ja tehtiin myös uusia lauluja.
Kaj Chydeniuksen säveltämä “Lapualaisooppera” kantaesitettiin vuonna 1966. Se oli Ylioppilasteatterin nuorten tekijöiden musiikkinäytelmä, joka tulkitsi Lapuan liikkeen tapahtumia päivitettynä uudelle sukupolvelle. Vesa-Matti Loiri näytteli liikkeen johtajaa Vihtori Kosolaa. Libreton teki ensi-illan aikaan SDP:n kansanedustajaksi valittu Arvo Salo. SKP:hen 1960-luvun lopulla liittyneen Kaj Chydeniuksen sävellyksiä kuultiin jatkossakin juuri monien kommunistisessa puolueessa ja SKDL:ssä vähemmistönä olleiden, puhdasoppisuuden nimeen vannoneiden taistolaisten artistiryhmien, kuten Agit-Prop-kvartetin ja Kom-teatterin esittämänä.
SKP:n julkiseksitulon 30-vuotisjuhla Helsingin Olympiastadionilla. Kom-teatterin ja Agit-Propin laulajia johtaa Kaj Chydenius (oik) vuonna 1974. Kansan Arkisto.
Uudet poliittiset lauluryhmät olivat vasemmistolaisten ja sosialidemokraattisten puolueiden järjestöihin kytköksissä olevia “ohjelmaryhmiä”. Ne levittivät puoluepoliittista sanomaa esiintyen paitsi puolueen tilaisuuksissa myös esimerkiksi solidaarisuustapahtumissa, joissa vastustettiin mm. Vietnamin sotaa tai Chilen sotilasvallankaappausta. Yleisradio taltioi ja lähetti poliittisten lauluryhmien esityksiä television ja radion välityksellä suomalaisten olohuoneisiin. Ammattiyhdistysliike ja poliittinen laululiike löivät myös kättä, kun lauluryhmät esiintyivät duunareille työpaikkaruokaloissa ja muun muassa vuoden 1971 Metallin lakon tilaisuuksissa. Katso lakkolaisten ja Kansan sivistysliiton yhteistyönä syntyneen Kunnon työläinen -laulun sanat.
Lauluryhmä esiintymässä työmaaruokalassa rauhan puolesta 1970-luvulla. Kansan Arkisto.
1960–1970-luvuilla kommunismin aatteeseen sitoutuneiden ryhmien sanoma tulee selville jo laulujen ja levyjen nimistä: Aulikki Oksasen sanoittama ”Kenen joukoissa seisot” on tunnetuimpia. Kiertävää ja laulavaa työväenteatteria edustaneen KOM-teatterin ensilevyn (1971) nimi oli “Porvari nukkuu huonosti”, ja Kristiina Halkola lauloi perheistä, joilla oli todellinen valta Suomessa kappaleella “Laulu 20 perheestä”. Laulujen lyriikat olivat esimerkiksi kommunistina vankilassa istuneen kirjailijan Elvi Sinervon ja nuorempien kirjailijoiden ja sanoittajien, kuten Aulikki Oksasen tai käännöksiä muun muassa Bertolt Brechtilta.
Ohjelmaryhmiä oli 1970-luvun puolivälissä parhaimmillaan jopa useita satoja. Tunnetuimpia sosialidemokraattisia ryhmiä oli Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton alaisen Hämeenlinnan sosialistinuorten “Punaviesti”, jonka jäsenet olivat alle parikymppisiä lauluyhtyettä perustettaessa vuonna 1973. Esitysmateriaalia oli vanhoista työväenlauluista ja uusiin rauhanlauluihin. Omien sävellysten lisäksi myös Kari Rydman sävelsi ja Arvo Salo sanoitti heille lauluja. Eetoksena Punaviestin kaltaisilla ryhmillä oli vastustaa kulttuuri-imperialismia ja pääomaa ja tarjota vaihtoehtoa aikakauden länsimaiselle massaviihteelle.
Punaviesti Hämeenlinnan koululaistapahtumassa 15–16.1. 1977. Työväen Arkisto.
1970-luvun lopussa puoluepoliittinen laululiike hiipui. Nuoret levittivät yhteiskunnallista sanomaa nyt uusin eväin: punk-liikkeessä oli kyse omaehtoisesta tee-se-itse-periaatteesta ja jähmeiksi koettujen puolueorganisaatioiden välttelystä.
1970-luvulta asti Valkeakoskella järjestetty tapahtuma kokoaa edelleen poliittisten ja työväenlaulujen esittäjiä: esimerkiksi 1950-luvulle juurensa ulottava Koiton Laulu, Agit-Prop ja M.A. Numminen ovat vierailleet siellä usein. Musiikin skaala on nykyään laaja rockista, iskelmään ja rap-musiikkiin. Nykyään työväenluokkaista eetosta lähellä oleva poliittisuus näkyykin muun muassa Palefacen kaltaisten rap-artistien teksteissä.
Portaali www.työväenlaulu.fi esittelee tutkimustietoa työväen- ja muun kantaaottavan lauluperinteen historiasta nykypäivää unohtamatta. Se toimii elävänä foorumina aihepiiristä kiinnostuneille. Portaalin kautta voi vaikkapa tilata esiintyjän tapahtumaansa tai säveltäjän laululle. Sieltä löytyy mm. musiikkitallenteita ja tietoa käynnissä olevasta kisällilaulukeruusta. Keruun aineisto tallennetaan Työväen Arkistoon.
Teksti: Iris Olavinen
Artikkelin arkistolähteitä:
Kuvat Arjenhistoriassa:
Lauluryhmä esiintyy työmaaruokalassa.
Songilo Kirjatyöntekijäin Liiton juhlissa.
Voikkaan sos.dem. työväenyhdistyksen kisällilaulajat.
Kansan Arkisto:
Ohjelmatoiminta:
Kisällilauluja 1940–1960-luvuilta. Matkailua-parodia, kisälliesityksen käsikirjoitus.
Metallilakkolaisten ohjelmatoiminta vuonna 1971. Kunnon työläinen -laulun sanat.
Vuoden 1918 -lauluja. Punavangin laulun sanat.
Työväen Arkisto:
Kuva-arkisto:
Musiikkijärjestöt, Punaviesti.
Vappu-kokoelma: Työväen Marssin sanat Helsingin seudun perinteellisen sosialidemokraattisen vappujuhlan esitteestä vuodelta 1973.
Lisälukemista:
Forss, Timo Kalevi: Toverit herätkää. Poliittinen laululiike Suomessa. Into 2015.
Katsele ja kuuntele:
Lindfors, Jukka: Agit-Prop – Kenen joukoissa seisot. Ylen Elävä Arkisto 27.4.2007.
Lindfors, Jukka: Kumouslaulujen klassikkoja. Ylen Elävä Arkisto 19.2.2007.
Lindfors, Jukka: Punaviesti. Ohjelmaryhmä 1970-luvulta. Ylen Elävä Arkisto 10.12.2010.