Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.
Talvi- ja jatkosodan aikana Suomessa suljettiin yhteensä noin 1100 henkilöä ”turvasäilöön”. Tähän ryhdyttiin vuonna 1939 säädetyn tasavallan suojelulain nojalla. Laki mahdollisti vangitsemisen ilman syytettä ja tuomiota, jos henkilöä pidettiin vaarallisena maan turvallisuudelle. Noin tuhat vangituista kuului poliittiseen vasemmistoon, sillä heitä pidettiin vaarallisina Suomen ollessa sodassa Neuvostoliiton kanssa.
Vangituista noin neljäsosa oli naisia. Heillä oli usein tärkeä rooli maanalaisessa puoluetyössä, jossa he olivat mukana huolehtimassa monista rutiineista, esimerkiksi lentolehtien painamisesta ja levittämisestä, tietojen välittämisestä, majoittamisesta ja muonittamisesta. Naisvangit keskitettiin Hämeenlinnan keskus- ja lääninvankilaan, mutta heitä sijoitettiin myös muihin lääninvankiloihin.
Anna Valtosen oppikirja Hämeenlinnan keskus- ja lääninvankilasta. Työväenmuseo Werstas.
Olot vankilassa eivät olleet kehuttavat, ja nälkä ja kylmyys olivat osa jokapäiväistä elämää. Osalla naisista oli kotona pieniä lapsia, joten huoli heidänkin pärjäämisestään oli kova. Toisaalta monille naisille tarjoutui nyt ensimmäistä kertaa elämässään mahdollisuus opiskella: kirjoja lainattiin vankilan kirjastosta, ja hankittiin mistä vain käsiin saatiin. Esimerkiksi vankilaan lähetetty kirja on ollut Anna Valtosen ainoa mahdollisuus opiskeluun. Opiskelu toi elämään sisältöä ja auttoi kestämään monella tavalla rankan vankilassaoloajan.
Toinen tärkeä selviytymiskeino oli tiiviiden suhteiden solmiminen toisiin naisvankeihin. Tämä näkyi keskinäisenä huolenpitona ja ilojen ja surujen jakamisena. Vankitovereille tehtiin kauniita lahjoja, jotka kuvastavat vahvaa keskinäistä kiintymystä.
Jenny Pajunen valmisti nuken nimipäivälahjaksi toiselle turvasäilössä olleelle vangille, Tyyne Tuomiselle. Pajunen oli ompelija, toimittaja ja kirjailija, joka toimi vasemmistolaisessa työväenliikkeessä ja oli naimisissa SKP:n kuuluneen Paavo Pajusen kanssa. Jatkosodassa Paavo loikkasi Neuvostoliittoon ja Jenny toimitettiin turvasäilöön. Tuominen puolestaan oli poliitikko, joka toimi vapauduttuaan mm. kansanedustajana.
Toinen esimerkki lahjaksi saadusta esineestä on sisarelta nimipäivälahjaksi saatu muistikirja. Muistikirjaan ovat monet muutkin vankitoverit kirjoittaneet omia viestejään, esimerkiksi laulujen sanoja. Tarveaineita lahjojen valmistamiseen ei tietenkään liiemmälti ollut, joten esimerkiksi tämän muistikirjan sivut on tehty vankilan vessapaperista. Lahjat olivat usein nimikoituja.
 Jenny Pajusen Tyyne Tuomiselle valmistama nimipäivälahja heidän ollessaan turvasäilössä Vaasan lääninvankilassa vuonna 1943. Työväenmuseo Werstas. |
 Nimipäivälahja 19.7.1942 Saara Tuomiselle hänen sisareltaan Tyyne Tuomiselta ja muilta vankitovereilta heidän ollesssaan Vaasan lääninvankilassa. Työväenmuseo Werstas. |
 Lahjat ja esineet olivat usein nimikoituja. Kuvan käsilaukku on vankitoverin lahja Irja Niemelle Hämeenlinnan keskus- ja lääninvankilasta. Työväenmuseo Werstas. |
Lahjoja saatettiin tehdä myös muille kuin vankitovereille. Espanjatar-nukke on lähetetty vuonna 1941 ystävälle vankilan ulkopuolelle. Nuken valmistukseen on varmasti saatu innoitusta Espanjan sisällissodasta, sillä sen valmistaja Kaisu-Mirjami Rydberg oli yksi Espanjan sydämenasiakseen ottaneista työväenliikkeen vaikuttajanaisista. Lahjojen suhteen liikenne toimi myös toisinpäin: poliittisilla vangeilla oli oikeus vastaanottaa postia, kuten ruokalähetyksiä. Vankilaviranomaiset kuitenkin tarkastivat niin tulevan kuin lähtevänkin postin. Sisarenpojan kuva kauniissa kehyksissä on esimerkki vankilan ulkopuolelta lahjaksi saadusta esineestä.
Artikkelin esineet Arjenhistoriassa:
Nimipäivälahjaksi annettu kirja
Löydä lisää aineistoja:
Kansan Arkistosta löytyy Kaisu-Mirjami Rydbergin ja Jenny Pajusen henkilöarkistot. Rydbergin arkiston sisältöluetteloon pääset Kansan Arkiston nettisivujen planeetta-tietokannasta hakusanoilla: Rydberg Kaisu-Mirjami.