Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.
Keskustelu sukupuolirooleista herää
Sukupuolten tasa-arvokeskustelu oli pitkään pysähdyksissä Suomessa 1900-luvun alkuvuosien jälkeen. Suomen naiset olivat saavuttaneet yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ensimmäisinä Euroopassa vuonna 1907. Vasta 1960-luvun puolivälissä alettiin käydä kunnolla keskustelua naisten ja miesten sukupuoliroolien mahdollisesta keinotekoisuudesta, muutama vuosi Ruotsin vastaavan debatin jälkeen. Sukupuolirooli-termi oli uusi. Uutta oli myös miehen roolin tarkastelu, ja ajatus siitä, että perheessä esimerkiksi kotitöitä ei tulisi jakaa sukupuolen vaan yksilöllisten ominaisuuksien perusteella.
Loppuvuodesta 1965 kokoontui Helsingin vanhalle ylioppilastalolle keskustelemaan joukko tasa-arvoasioista kiinnostuneita ihmisiä. Läsnä olivat myös tuleva pääministeri Kalevi Sorsa sekä Irene Sorsa, joiden kotona kokoustettiin Vanhan tilaisuuden jälkeen. Perustettiin Ryhmä 9, jossa oli yhdeksän jäsentä, niin miehiä kuin naisiakin. Sorsien kirjahyllystä poimittiin ohjekirja yhdistyksen perustamista varten. Ryhmän ajatuksena oli synnyttää julkisuudessa keskustelua sukupuolirooleista, päämääränä yhteiskunta, jossa yksilöt saivat toteuttaa itseään sukupuolestaan riippumatta.
Suomen Sosialidemokraatti -lehden etusivulla kerrotaan Yhdistys 9:n perustamisesta 15.2.1966. Yhdistys 9:n ensimmäisessä lehdistötilaisuudessa edustavat Kimmo Leppo, Kati Peltola, Ritva Turunen, Klaus Mäkelä ja Margaretha Mickwitz. Työväen Arkisto.
Vuoden 1966 alussa perustettiin yhdistys 9, jonka johtokuntaan valittiin Ryhmä 9 jäsenet. Katso täältä kutsu tilaisuuteen ja lista Ryhmä 9:n jäsenistä.
Katso täältä yhdistyksen säännöt.
1960-luvun puolivälissä elettiin aikaa, jolloin naiset eivät edelleenkään päässeet ravintolaan ilman miesseuraa. Naiset muodostivat työvoimasta 41 prosentin osuuden, mutta ansaitsivat 60 prosenttia miesten palkoista ja keskeyttivät yleensä opintonsa mentyään naimisiin. Miehiltä odotettiin perheen elättäjän roolia. Ehkäisyvalistus oli olematonta. Naisille katsottiin yhä kuuluvan kodin työt ja lasten hoito olipa hän kodin ulkopuolella töissä tai ei. Miehiä puolestaan rasittivat sairaudet ja he joutuivat työtapaturmiin naisia useammin. He myös kuolivat naisia nuorempina.
Näihin teemoihin joukko akateemisia helsinkiläisiä keskittyi perustaessaan Yhdistys 9:ää. Yhdistys toimi pitkälti työryhmätyöskentelyn kautta. Niitä oli kaikkiaan 18 yhdistyksen toimintavuosien 1966 – 1970 aikana. Esimerkiksi tutkimusryhmä keskittyi sukupuolirooleista tehtyjen tutkimusten kartoittamiseen, juridinen ryhmä juridisiin kysymyksiin sukupuolinäkökulmasta, lasten päivähoitoryhmä selvittämään päivähoidon tilaa ja tarvetta ja seksuaaliryhmä tarkastelemaan seksuaalisuuteen liittyviä asioita, kuten ajamaan ehkäisyvalistusta kouluihin. Yhdistyksen jäseniä oli myös mukana kääntämässä tasa-arvokeskusteluun liittyvää ulkomaista kirjallisuutta.
Kuva Mannerheimin Lastensuojeluliiton keskustelutilaisuudesta, jossa mukana Johan Mickwitz Yhdistys 9:stä. Kansan Arkisto.
Työryhmät tekivät selvityksiä, joita lähettivät alan viranomaisille ja antoivat julkilausumia. Yhdistys 9 pyrki heti hyödyntämään maksimaalisesti mediaa: lehdistöä, radiota ja televisiota. Moni järjestö pyysi Yhdistys 9:ltä edustajaa omiin tapahtumiinsa alustamaan. Katso täältä isänpäivänä julkaistu kannanotto vuodelta 1968 ja täältä äitienpäivänä julkaistu kannanotto vuodelta 1969.
Sosialidemokraattisten Naisten Keskusliiton aloitteesta valtioneuvosto asetti komitean tutkimaan naisten asemaa syksyllä 1966. Katso ”Esityksiä Sosialidemokraattisten Naisten Keskusliiton III edustajakokoukselle” -asiakirjasta täältä naisten asemaa ja päivähoitoa käsittelevät kohdat. Koko dokumentti löytyy artikkelin lopusta lähteistä. Naisten asemaa käsittelevässä komiteassa oli mukana myös Yhdistys 9:n jäseniä. Isompi koneisto lähti käyntiin. Vasemmistopuolueiden lehdet Kansan Uutiset ja Suomen Sosialidemokraatti julkaisivat tiedonantoja Yhdistys 9:n toiminnasta ja puheenvuoroja sukupuolirooleista aina etusivua myöten. Myös muissa lehdissä asia oli esillä. Suomen Naisten Demokraattinen Liitto julkaisi Kansan Uutisissa talvella 1967 sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän ohjelmaluonnoksen “Nainen, mies ja demokratia”.
Päivähoitokysymys ja sen ratkeaminen
Yhdistys 9:ssä oli sekä porvarillisia että vasemmistopuolueita kannattavia ja myös puoluepoliittisesti sitoutumattomia jäseniä. Sen ajamat teemat olivat usein juuri vasemmistopuolueiden naisjärjestöjen kanssa linjassa. Esimerkiksi lasten päivähoidon järjestäminen oli polttava kysymys duunariperheissä, joissa molemmat vanhemmat kävivät töissä eikä lastenhoitajaa ollut varaa palkata. Naisilla oli paineita jäädä kotiin hoitamaan lapsia, jos suinkin mahdollista. Lue täältä Kempeleen sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen Kempeleen kunnanvaltuustolle tekemä esitys lasten päivähoidosta vuodelta 1970.
Mielenosoitus kunnallisen päivähoidon puolesta 11.5.1968. Kuvaaja Yrjö Lintunen. Kansan Arkisto.
Päivähoito-olot Suomessa olivat pitkälle sääntelemättömiä ja laadultaan hyvin kirjavia: mikään taho ei valvonut esimerkiksi yksityisten perhepäiväkotien tasoa. Ainoastaan lastensuojelulaissa todettiin, että kunnan oli järjestettävä päivähoitoa tarpeen mukaan. Kunnallisia lasten seimiä ja isompien lasten hoitopaikkoja oli kuitenkin aivan liian vähän tarpeeseen nähden. Perheet luovivat tilapäisratkaisujen kanssa esimerkiksi hyödyntäen sukulaisapua tai pahimmillaan jättämällä lapset yksin kotiin työpäivän ajaksi. Katso täältä Yhdistys 9:n kannanotto päivähoidon puutteellisesta tasosta Helsingissä kuntavaalien alla vuonna 1968.
Yhdistys 9 lakkasi toimimasta vuonna 1970. Katsottiin, että tavoitteet oli pitkälti saavutettu. Sukupuoliroolikeskustelu oli noussut marginaalista julkisuuteen, Yhdistys 9:n jäsenistä moni vaikutti nyt poliittisissa puolueissa – erityisesti vasemmistopuolueissa – sekä muualla työelämässä ja asemissa, joissa oli mahdollisuus vaikuttaa tasa-arvoasioiden etenemiseen.
Laki lasten päivähoidosta tuli voimaan 19. tammikuuta 1973 sille myötämielisen, sosialidemokraattijohtoisen Kalevi Sorsan hallituksen toimesta. Kunnan oli nyt huolehdittava, että lasten päivähoitoa oli saatavilla siinä laajuudessa kuin oli tarvetta. Valtionosuudella katettiin päivähoidon kustannuksia 35 – 80 prosentin verran kunkin kunnan kantokyvyn perusteella. Sosiaalihallituksen tehtäväksi annettiin johtaa, valvoa ja hallinnoida päivähoitoa.
Tilaa alkoi saada tuore ajatus, että myös naisilla oli oikeus valita työura ja lapsilla oli oikeus hyvään, kehittävään ja laadukkaaseen hoitoon kodin ulkopuolella. Katso vielä täältä SDP:n kansanedustaja Lyyli Aallon puhe päivähoitolaista eduskunnassa 1.12.1972.
Teksti: Iris Olavinen
Artikkelin arkistolähteitä:
Kuva Arjenhistoriassa:
Mielenosoitus kunnallisen päivähodon puolesta vuonna 1968.
Kansan Arkisto:
Yhdistys 9:
Kannanotot Mieskin on ihminen (1968), Äitienpäivänä 1969
Kutsu Ryhmä 9 perustavaan tilaisuuteen 1965
Säännöt 1966
Kannanotto päivähoidosta Helsingissä 1968
Työväen Arkisto:
Kempeleen sos-dem ty: esitys lasten päivähoidosta 1970.
Lyyli Aallon henkilöarkisto: puhe eduskunnassa päivähoitolaista 1.12.1972.
Sosialidemokraattisten Naisten Keskusliitto: Esitykset Sos.-dem. Naisten Keskusliiton III edustajakokoukselle 2 – 3.4.1966.
Suomen Sosialidemokraatti -lehti 15.2.1966: Yhdistys 9 roolin murtajaksi.
Lisälukemista:
Micwitz, Margaretha & von Essen, Agneta & Nordgren, Elisabeth (toim.): Roolien murtajat. Tasa-arvokeskustelua 1960-luvulta 2000-luvulle. Gaudeamus Helsinki University Press, 2008.