Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.
Veritorstaiksi kutsuttu kahakka lakkoilijoiden ja poliisin välillä johti kahden työläisen kuolemaan Kemissä 18. elokuuta 1949. Tapahtumien taustalla oli valtaansa menettäneiden kommunistien ja asemiaan kohentaneiden sosialidemokraattien välinen valta-taistelu.
Kemin lakko sai alkunsa kesällä 1949 sosiaaliministeriön palkkaosaston vaatimuksesta leikata Kemi-yhtiön Pajusaaren tehtaan sellun lastaajien ja varastomiesten palkkoja kolmasosalla siirtämällä heidät urakkapalkkauksesta tuntipalkkaukseen. Aloite toimenpiteeseen oli tullut työnantajapuolelta. Työntekijät ryhtyivät lakkoon pidettyään vaatimusta kohtuuttomana.
Lasten ruokintaa Kemin lakon aikana. Kansan Arkisto.
SKP pyrki lakon laajentamiseen. Tavoitteessa myös onnistuttiin. Lakko laajeni pian paitsi muualle tehtaaseen niin myös Kemin satamaan, Karihaaran sahalle ja Kemijoen erottelutyömaalle. Lakossa oli lopulta liki 5000 työntekijää. Vastapuolella uskottiin kommunistien tavoittelevan samalla Fagerholmin sosialidemokraattinen vähemmistöhallituksen kaatamista ja omien asemien vahvistamista SAK:ssa.
Poliisien hyökkäys lakkolaisia vastaan Kemin Lautiosaaressa 18.8.1949. Kansan Arkisto.
Työpaikoilla ja lakkoilijoiden parissa kyti kapinamieliala, ja rikkureiden toiminta tuomittiin jyrkästi. Hallitus ei kuitenkaan jäänyt lakon alettua toimettomaksi. Se julisti Kemijoen erottelutyömaan vapaaksi työmaaksi. Poliisit määrättiin turvaamaan työrauhaa. Lakkoilijoita kokoontui SKP:n piiritoimiston kutsumana 18. elokuuta Karihaaran työväentalolle. Siellä lakkoilijoita yllytettiin menemään joukolla erottelutyömaalle ja heittämään rikkurit veteen. Työväentalolta lähti 3000 ihmisen kulkue liikkeelle. Työmaata lähestyttäessä lakkoilijat kohtasivat poliisin, joka määräsi heidät pysähtymään ja hajaantumaan. Osa lakkoilijoista totteli käskyä, mutta takaa tulevat jatkoivat eteenpäin.
Kuvakollaasi Kemin lakkolaisten muistotilaisuudesta Helsingissä Senaatintorilla 1.9.1949. Kansan Arkisto.
Lakkoilijoiden ja virkavallan ottaessa yhteen poliisi käytti ensin pamppuja, mutta varsin pian kuului myös laukauksia. Yksi niistä surmasi Felix Pietilän. Toinen henkensä menettäneistä oli Anni Kontiokangas, joka jäi sekasorron vallitessa kuorma-auton alle. Suuret kansan joukot kerännyt muistotilaisuus pidettiin syyskuun alussa Senaatintorilla.
Lakko johti välittömiin pidätyksiin ja lopulta syytteeseen asetettiin 127 ihmistä. Kemiin julkistettiin poikkeustila. Se ei kuitenkaan kestänyt montaa päivää, sillä lakkoilu laantui pian hallituksen peruutettua Kemi-yhtiön tekemät heikennykset palkkasopimuksiin. Hallitus totesi yhtiön toimineen väärin muuttaessaan voimassa olevaa sopimusta yksipuolisesti.
Tapahtuman väkivaltaisesta ja poliittisesta luonteesta johtuen tutkintaan käytettiin merkittävästi aikaa ja voimavaroja. Kuulustelupöytäkirjoja syntyi yli 7000 sivua ja nauhoitettuja kuulustelutekstejä lähes 15 metrin verran. Lopulta kapinaan liittyvistä teoista tuomittiin rangaistukseen 61 ihmistä. Pisin tuomioista oli vuoden ja neljän kuukauden kuritushuonerangaistus. Hallitus laati jo saman vuoden lopulla esityksen lakkolaisten armahtamisesta. Eduskunta hyväksyi lain 28.3.1950.
Teksti: Petri Marjeta
Artikkelin arkistolähteitä:
Kuvat Arjenhistoriassa:
Kuvakollaasi lakkolaisten muistotilaisuudesta.
Lasten ruokintaa lakon aikana.
Poliisien hyökkäys Laukosaaressa.
Lisälukemista:
Junttila, Veli: Kemin kapinan jälkipuinti. 23.8.1999.
Perälä, Reijo: Fagerholm tuomitsi lakkoliikkeen. 17.12.2014.
Perälä, Reijo: Kemin ”veritorstai” 1949. 17.12.2014.
Löydä lisää aineistoja:
Kemin tapahtumat Arjenhistoriassa