Vanha työväenliike

Suomen Puutyöväen liiton perustava kokous vuonna 1905

Suomen Puutyöväen liiton perustava kokous vuonna 1905. Työväenmuseo Werstas.

1800-luvun Suomeen syntyi teollistumisen vauhtipyörissä ennen näkemätöntä vaurautta sekä mahdollisuuksia. Tehtaiden tarjoama palkkatyö tarjosi uuden tavan ansaita elantonsa aikaisempaa suuremmille ihmisryhmille. Erityisesti tekstiilisteollisuuden työpaikat tarjosivat naisille ensimmäisen mahdollisuuden patriarkaalisista sukusiteistä vapaaseen itsenäiseen elämään. Teollistuminen kuitenkin hyödytti erityisen paljon yläluokkia ja porvaristoa, joiden vauraus oli entistä näkyvämpää. Tehdastyöläisten kurjat olot herättivät keskustelua ja toivat sekä teollisuusväestön että säätyläistön huulille työväenkysymyksen.

Omasta epäoikeudenmukaisesta asemastaan yhä tietoisempaa työväestöä pyrittiin hillitsemään kytkemällä työväestön ja työantajien etu yhteen. Ensimmäisillä työväestön joukkoliikkeillä – wrightiläisellä työväenliikkeellä ja raittiusliikkeellä – oli vankka porvarillinen tausta, joka pyrki pitämään työväestön erossa radikaaleista sosialistisista ajatuksista. Viimeistään vuoden 1896 lakkoliikehdinnässä työväenyhdistyksistä kuitenkin muodostui poliittisia etujärjestöjä, joista työnantajat siirrettiin syrjään.

Työväenliike järjestäytyi kansallisella tasolla vuonna 1899 Suomen Työväenpuolueeksi ja myöhemmin Forssan ohjelman myötä vuonna 1903 Suomen Sosialidemokraattiseksi Puolueeksi. Puolueohjelmaan kuului esimerkiksi kahdeksantuntinen työpäivä sekä vähimmäispalkka. Työväenliikkeen vaatimukset elinolojen kohentamiseksi saivat lisää vettä myllyynsä vuonna 1905 Venäjältä käynnistyneistä levottomuuksista, jotka kärjistyivät koko valtakunnan laajuiseksi suurlakoksi. Suurlakko oli näyte joukkovoimasta: sen ansiosta Suomeen perustettiin yhtäläisellä äänioikeudella valittava eduskuntalaitos, jonka suurimmaksi puolueeksi nousivat sosialidemokraatit vuoden 1907 vaaleissa.

Suomalainen työväenliike olikin kansainvälisessä vertailussa varsin kansallismielinen, sillä työväenliike kehittyi yhdessä suomalaisen valtion ja kansallisuusaatteen kanssa. Sortokaudet kärjistivät suomalaista kansallisuuskysymystä, minkä seurauksena myös työväenliike osallistui suomalaisen yhteiskunnan muovaamiseen, eikä siitä syntynyt sellaista valtionvastaista voimaa, joka työväenliike oli monissa Euroopan maissa.

Aikakauden artikkelit:

Ammattiyhdistysliikkeen isä Matti paasivuori – 8-tunnin työpäivän puolesta 

Eduskuntauudistus 1907 ja ensimmäiset naiskansanedustajat

Jussi Tuominen – työväenliikkeen monitoimimies

Köyhäinhuolto – sosiaalihuollon alkuvaiheita

Miina Sillanpää palvelijattarien ja vähäosaisten asialla

”Oikeutta kaikille” – Suomen työväenpuolue syntyy

Pieniä, matalia, pimeitä ja kylmiä – työväen asumukset

Työntekijät ryhtyvät ajamaan etujaan

Väinö Tannerin varhaiset vuodet