Tarja Halonen -pelikortti. Vasemmistonuorten presidentinvaalikampanja-aineistoa vuodelta 2006. Työväenmuseo Werstas.
Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.
Marraskuussa 2005 SDP:n puoluejohtaja Eero Heinäluoma syytti kokoomusta muiden puolueiden presidenttikampanjoiden häirinnästä. Ärtymystä hänessä oli herättänyt kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistön kampanjointi. Jopa SDP:n pää-äänenkannattaja Uutispäivä Demari oli 18. marraskuuta julkaissut Työväen presidentti Sauli Niinistö -vaalimainoksen, jossa toimittaja Ruben Stiller julisti Sauli Niinistön olevan myös demarin valinta. Paradoksaalisesti samassa numerossa, jossa mainos julkaistiin myös kritisoitiin Stilleriä.
Demari Ruben Stiller kannatti Tarja Halosen sijaan kokoomuksen ehdokasta Sauli Niinistöä Uutsipäivä Demarissa 18.11.2005.
”Mielestäni se kyllä enemmänkin tuntuu jonkinlaiselta pilkalta niitä työväenliikkeen veteraaneja kohtaan, jotka ovat tähän maahan aidosti rakentaneet pohjoismaista hyvinvointimallia ja tasa-arvoa”, Eero Heinäluoma kommentoi kampanjaa. Moni sosialidemokraatti koki, että oikeus sanan käyttöön oli saavutettu kovalla ja pitkäjänteisellä työllä oman aatteen periaatteista kiinnipitämällä.
Sauli Niinistön vaalipostikortti 2005–2006. Työväenmuseo Werstas.
Erityistä ärtymystä sai epäilemättä aikaan se, että työväki-sanan oli kaapannut omia päämääriä ajamaan juuri kokoomus, jonka koettiin pikemmin pyrkineen estämään hyvinvointivaltion rakentamista ja purkamaan sitä, mitä oli jo saatu aikaan. SDP ei ollut ainoa, jonka varpaille oli astuttu presidentinvaalien alla. Lokakuun lopussa 2005 Sauli Niinistö oli kampanjansa tiedotustilaisuudessa siteerannut viisaana puheena vasemmistoliiton kansanedustaja Outi Ojalaa todetessaan, että vahva valtiontalous on köyhän paras turva. Sama siteeraus päätyi myös erääseen vaalijulisteista. Ojala pahastui ja syytti, että hänen sanomisiaan oli käytetty vaalikampanjointiin ilman suostumusta.
Provosointi tuotti myös ammattiyhdistysliikkeen suunnalta tulosta – kenties toivottua sellaista. SAK:n johto ilmoitti julkisesti pitävänsä Niinistön työväen-kampanjointia naurettavana. SAK teetti mielipidetutkimuksen, jossa selvitettiin ihmisten mielikuvia Sauli Niinistöstä.
Pyrkimyksenä oli epäilemättä osoittaa, ettei Niinistöä pidetty aidosti työväen presidenttinä ja ettei hänellä näin ollen ollut oikeutusta käyttää moista retoriikkaakaan. Tutkimus osoitti, että työväen presidenttinä häntä piti vastaajista vain 15 prosenttia, talouselämän puolestapuhujana sen sijaan peräti 81 prosenttia.
Sosialidemokraattien eduskuntavaalijuliste vuodelta 1936 hyödyntää työläiskuvastoa. Työväen Arkisto.
Kokoomuksen näkökulmasta työväen retoriikan kaappaaminen oli taitava vaaliliike, se herätti huomiota ja sai aikaan keskustelua – sekä häiritsi vasemmiston tukeman Tarja Halosen vaalikampanjan käynnistämistä. Omalla kampanjallaan kokoomus tavoitteli työväki-sanan irroittamista niistä käsityksistä ja mielikuvituksista, joihin se oli perinteisesti liitetty. Ja pyrki samalla kyseenalaistamaan perinteisten sosialististen puolueiden oikeuden määritellä, mitä ja keitä työväellä tarkoitettiin. Toinen Niinistön kampanjan keskeinen vaalilause ”vastakkainasettelun aika on ohi” onnistui myös kääntämään työväki-sanan perinteisen käytön ja asiayhteyden vasemmistoliittoa ja SDP:tä vastaan – ikäänkuin epäsuoraksi syytökseksi työnantajien ja työntekijöiden vastakkainasettelun tarkoituksellisesta ylläpitämisestä.
Niinistön kampanjointi ei kuitenkaan miellyttänyt kaikkia kokoomuslaisiakaan. Itsekin presidenttiehdokkaana ollut Raimo Ilaskivi kehotti Sauli Niinistöä tunnustautumaan selkeästi porvariehdokkaaksi. Ilaskivi esitti syyksi työväen retoriikan käytölle mainostoimistojen vahvistuneen roolin kampanjoinnissa ja ideologioiden merkityksen vähenemisen. Ilaskiven itsensä esittämä toive sekä SDP:n, vasemmistoliiton ja ammattiyhdistysliikkeen reaktiot työväki-sanan käyttöön Niinistön kampanjoinnissa olivat osoitus, että yleispuoluekehityksestä huolimatta puolueiden kannattajissa eli vahva halu pitää kiinni aatteellisesta perustasta, joka tarjosi heille juuret, identiteetin ja suunnan.
Teksti: Petri Marjeta
Artikkelin arkistolähteitä:
Aineistot Arjenhistoriassa:
Sauli Niinistön vaalipostikortti vuosilta 2005–2006.
Sosialidemokraattien vaalijuliste vuonna 1936.
Työväen Arkisto,:
Demokraatti-lehden arkisto:
Kari Arola: Ruben Stiller ei ole demari. Uutispäivä Demari 18.11.2005.
Vastakkainasettelun aika on ohi -mainos. Uutispäivä Demari 18.11.2005.
Työväenmuseo Werstas:
Tarja Halonen -pelikortti vuodelta 2006.
Lisälukemista:
Hufvudstadsbladet 17.11.2005
Kivistö, Kalevi: Sosialismi on edelleen hyvä kompassi vasemmistolle. Kansan Uutiset 4.5.2014.
Kukko-Liedes, Pirjo: Niinistö ryhtyi työväen mieheksi. Kaleva 27.10.2005.
Niinistö kampanjoi työväen presidenttinä. Ilta-Sanomat 26.10.2005.
Pohjolainen, Teresa: Vihreällä on viisi miljoonaa sävyä – vihreyden retoriikka Kansallisen Kokoomuksen ympäristöpoliittisessa ohjelmassa 2011. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto 2011.
Löydä lisää aineistoja:
Presidentinvaalit vuonna 2006 Arjenhistoriassa