Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.
1900-luvun alkupuoliskolla perinteisen luonnonsuojelun tehtäviin katsottiin kuuluvan harvinaisten eläin- ja kasvilajien suojelu ja luonnonsuojelualueiden perustaminen. Ensimmäiset kansallispuistot perustettiin vuonna 1938.
Lintuemo poikasineen rantaruovikossa 15.7.1966. Työväenmuseo Werstas.
Aiemmin teollisuuden ja asutuskeskusten jätevedet päästettiin sellaisenaan luontoon. Jo 1950-luvulla vesilain valmistelussa otettiin huomioon pohjavesien suojelu ja jätevedet. Vesilaki tuli voimaan 1962. Vuonna 1967 eräässä televisio-ohjelmassa kerrottiin kalojen korkeista elohopeapitoisuuksista. Elohopea oli peräisin paperi- ja klooritehtaiden prosesseista. Saman vuoden lopulla Paasion I hallituksen maatalousministeri Lindeman ilmoitti, että paperiteollisuuden kanssa oli sovittu elohopean käytön lopettamisesta.
Haarlan selluloosatehdas Laukaalla suljettiin vuonna 1967 paitsi kannattamattoman toiminnan myös tiukentuneiden ympäristönsuojeluvaatimusten vuoksi. Kuvaaja Reijo Forsberg. Työväen Arkisto.
Luonnonsuojelusta ympäristönsuojeluun
1960-luvun aikana valtasi alaa ekologinen näkökulma, jossa ihminen nähdään osana luontoa ja luonnossa vallitsevat monimutkaiset riippuvuussuhteet. Suojelun kohteet laajentuivat käsittämään kasvien ja eläinten lisäksi vesistöt, maaperän, ilman, rannat, meluntorjunnan, maisemat ja asuinympäristön. Otettiin käyttöön käsite ympäristönsuojelu.
1960-luvun lopulla useimpien puolueiden ohjelmiin ilmestyi mainintoja ympäristönsuojelusta ja eduskunnassa tehtiin ympäristöaloitteita. Vuonna 1968 Ruotsalaisen Kansanpuolueen nuorisojärjestö Svensk Ungdom julkaisi mielipidekirjan, jossa käsiteltiin laajasti ympäristöasioita. Vuonna 1969 SDP teki ensimmäisenä puolueena ainoastaan ja laajasti ympäristöä käsittelevän ohjelman “Luonnon- ja ympäristönhoidon tavoitteet”.
Näissä tavoitteissa esitettiin, että luonnonhoidon keskusvirasto sijoitetaan sisäasiainministeriöön. Ohjelmaa valmisteli SDP:n Luonnonhoitotyöryhmä. Katso kyseisen ohjelman johdanto-osa täältä. Koko 41-sivuisen ohjelman voi ladata jutun lopusta Artikkelin arkistolähteitä-kohdasta linkin takaa.
Ympäristöhallinnon kehittäminen alkaa vesihallinnosta
Euroopan luonnonsuojeluvuotta 1970 varten Suomen luonnonsuojeluliitto julkaisi maapalloaiheisen julistesarjan. Julisteen on suunnitellut Kyösti Varis. Juliste on julkaistu tässä Luonnonsuojeluliiton luvalla.
Syksyllä 1969 Mauno Koiviston hallitus esitti, että tuleva Vesihallitus sijoitetaan maatalousministeriöön. Eduskunnassa kaksi Liberaalisen Kansanpuolueen edustajaa esitti vesihallinnon paikaksi sisäasiainministeriötä. Samaa esitettiin kahdeksan vasemmistolaisen kansanedustajan aloitteessa. Perusteluissa sanottiin, että Vesihallituksen tehtävät eivät rajoitu maatalouteen. Tehtäviin kuului myös vaikuttaminen kaavoitukseen, yhdyskuntasuunnitteluun, rakennustoimintaan ja ympäristön suojeluun. Eduskunta päätti sillä kertaa Keskustapuolueen kannan mukaisesti sijoittaa Vesihallitus maatalousministeriöön. Vasemmisto perääntyi, koska budjettineuvotteluissa Keskustapuolueen kanssa oli niin sovittu.
Koijärviliikkeen aktivistit kaivinkoneen edessä estämässä sen toimintaa vuonna 1979. Kansan Arkisto.
Vuonna 1973 Kalevi Sorsan I hallitus esitti laajan ympäristöhallinnon perustamista. Lakiehdotus hyväksyttiin eduskunnassa ja Sorsan hallitus asetti komitean valmistelemaan asiaa. Vuonna 1976 komitea esitti ympäristöministeriön perustamista. Keskustapuolue ajoi ympäristöasioiden liittämistä maa- ja metsätalousministeriön toimenkuvaan. Asia eteni hitaasti Sorsan II:n ja Koiviston II:n hallituksen aikana.
Vastakkain olivat toisaalta käsitys ympäristöstä luonnon resurssina ja toisaalta ihmisen elinympäristönä. Kärjistäen edellinen edistää soiden ojittamista ja jälkimmäinen edistää vesien puhdistamista.
Ympäristöjärjestöjen ja ympäristöaktivistien toiminta sai paljon julkisuutta 1970-luvulla. Vuonna 1970 kampanjoitiin Euroopan luonnonsuojeluvuosi 1970 -teeman alla. Aloite luonnonsuojeluvuodesta tuli Euroopan neuvostolta. Vuonna 1979 aktivistit pyrkivät Suomessa estämään Forssan Koijärven kuivatuksen. Koijärvi-liikkeen uutisointi lisäsi ympäristönsuojelun kannatusta yhteiskunnassa. Koijärvi-liikkeen aktivistien piiristä syntyi vuonna 1987 ympäristöasioita ajava Vihreä liitto, joka järjestäytyi puolueeksi vuonna 1988.
Sosialidemokraattiset ministerit vas. Matti Luttinen, Reijo Ollikainen, ympäristöministeri Matti Ahde, pääministeri Kalevi Sorsa, Matti Linnanahde (takana), Aimo Ajo, Matti Puhakka ja Vappu Taipale vuonna 1983/1984. Työväen Arkisto.
Uuden ympäristöministeriön toimiala laajaksi
Vuonna 1982 Sorsan III hallitusta edeltävissä neuvotteluissa SDP vaati ympäristöministeriötä perustettavaksi. Kompromissina Sorsan IV hallitus esitti vuonna 1983 eduskunnan ratkaistavaksi kaksi vaihtoehtoista esitystä: sosialidemokraattien laaja ministeriö ja keskustalaisten suppea. Laajaa vaihtoehtoa kannattivat vasemmistopuolueet Suomen Sosialidemokraattinen Puolue ja Suomen Kansan Demokraattinen Liitto sekä Kansallinen Kokoomus. Keskustapuolue ja Ruotsalainen Kansanpuolue äänestivät vastaan. Laaja esitys meni läpi. Ympäristöministeriön toimialoiksi tuli ympäristön- ja luonnonsuojelu, alueiden käytön suunnittelu sekä asumisen edistäminen ja rakentaminen.
Ympäristöministeriöön perustettiin Vesi- ja ympäristöhallitus, jonka alaisuudessa toimivat vesi- ja ympäristöpiirit. Ensimmäiseksi ympäristöministeriksi nimitettiin sosialidemokraatti Matti Ahde. Ahteen ja hänen seuraajansa sosialidemokraatti Kaj Bärlundin aikana ministeriötä ja ympäristöpolitiikkaa kehitettiin voimakkaasti. Myös kansainvälinen toiminta sai vauhtia.
Keskustapuolue ei koskaan lakannut vastustamasta laajaa itsenäistä ympäristöhallintoa. Vuonna 2010 osana Vanhasen porvarihallituksen aluehallintopakettia ympäristönsuojelu liitettiin osaksi elinkeinojen ja liikenteen edistämistä: synnytettiin uusi elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus -järjestelmä paikallisine ELY-keskuksineen. Olisiko Talvivaaran kaivoksen ympäristötuho ollut estettävissä itsenäisten ympäristökeskusten aikana?
Katso alta ensimmäisenä ympäristöministerinä vuosina 1983–1987 toimineen Matti Ahteen haastattelu 5.10.2016 ympäristöministeriön perustamisesta, sen toiminnan alkuvaiheista ja mietteitä tämän päivän ympäristöhallinnon haasteista. Haastattelijana Työväen Arkiston erikoistutkija Marjaliisa Hentilä.
Teksti: Veikko Rytkönen
Artikkelin arkistolähteitä:
Kuvat Arjenhistoriassa:
Koijärviliikkeen aktivistit kaivinkoneen edessä estämässä sen toimintaa vuonna 1979.
Lintuemo poikasineen rantaruovikossa vuonna 1966.
Selluloosatehtaan sulkeminen tiukentuneiden ympäristövaatimusten vuoksi vuonna 1967.
Sosialidemokraattiset ministerit 1983-1984.
Työväen Arkisto:
Kulutusosuuskuntien keskusliitto:
Eurooppalainen luonnonsuojeluvuosi 1970 – julistenäyttely.
Matti Ahteen videohaastattelu 5.10.2016 Työväen Arkistossa.
SDP:n Luonnon- ja ympäristönhoidon tavoitteet -ohjelma hyväksyttiin SDP:n XXVIII puoluekokouksessa vuonna 1969.
Lisälukemista:
Ahde, Matti ja Hakkarainen, Timo: Matti Ahde – sähkömies. EU 2013.
Nienstedt, Sirje: Ympäristöpolitiikan alku. Turun yliopiston Poliittisen historian tutkimuksia 9. Turku 1997.
Ympäristöministeriön historiikki (1983-2003). Ympäristöministeriön nettijulkaisu, tammikuu 2007.
Löydä lisää aineistoja: