Aikakauden yleistekstiin pääset tästä.
Helsingin kirjatyöntekijät järjestäytyvät
Suomen vanhin ammattiosasto on vuonna 1869 perustettu Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys, alkujaan Kirjaltajain Lukuyhdistys. Kirjaltajain toiminta keskittyi aluksi lähinnä jäsenistön henkisen sivistyksen ylläpitoon. Yhdistyksen päämääränä oli “valmistaa jäsenilleen tilaisuus keskinäiseen hyödylliseen ja huvittavaan seurusteluun, jossa esiintyy pääasiassa lukua, laulua, musiikkia ja esitelmiä”.
Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen miespuolisia jäseniä vuonna 1900. Henkilöt: Istumassa vasemmalta Wahlroos, Antti Hyvärinen, Svartz, tuntematon, J.A. Snell (Railio). Seisovat miehet tunnistamattomina. Työväen Arkisto.
Nykyaikaiseksi ammattiosastoksi lukuyhdistys muuttui 1885, kun yhdistyksen hallinta siirtyi työnjohtajilta työntekijöille. Aikaisemmin toiminnasta olivat vastanneet lähinnä työnantajat ja työnjohtajat.
Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistyksessä valmisteltiin vuoden 1890 loppupuolella paikallista työehtosopimusta. Esikuvina olivat ruotsalaiset ja saksalaiset sopimukset. Työehtosopimusjärjestelmä oli tuolloin jotain aivan uutta. Keskeinen kysymys oli, hyväksyisivätkö työnantajat Helsingin yhdistyksen neuvottelukumppaniksi. Työnantajien vastaukset sopimusesitykseen olivat varsin kielteisiä. Työnantajien kompromissiesitys ei tyydyttänyt kirjaltajia, jolloin ainoaksi mahdollisuudeksi jäi lakon aloittaminen. Lakko alkoi 8.12.1890 ja se koski Helsingin kirjapainoja kahta lukuunottamatta.
Lakkoa yritettiin murtaa työnjohtajien ja oppilastyövoiman avulla siinä kuitenkaan onnistumatta. Hankalan tilanteen laukaisemiseksi työnantajat antoivat “viimeisen” ehdotuksensa, jossa esitettiin aikaisempaa suurempia palkankorotuksia ja hyväksyttiin työehtosopimuskäytäntö kolmen kuukauden irtisanomisajalla. Äänestyksen jälkeen kirjaltajat palasivat töihin 13.12.1890.
Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen tunnistamattomia naispuolisia jäseniä ryhmäkuvassa Karl Emil Ståhlbergin omistamassa studiossa noin 1890-1900. Työväen Arkisto.
Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen vuosittaisiin toimintakertomuksiin on kirjattu niin yhdistyksen esille ottamat ammatilliset kysymykset kuin monipuolinen harrastetoiminta laulukööreineen ja piirustuskursseineen. Helsinkiä vaivannut työttömyys vuoden 1892 lopulla kirvoitti yhdistykseltä seuraavanlaisen vetoomuksen lehdissä julkaistavaksi:
“Sen yleisen työnpuutteen takia, joka nykyään vallitsee täkäläisissä kirjapainoissa, varoittaa Helsingin Kirjanpainajain Yhdistys maaseudun kirjanpainajia näinä tukalina aikoina matkustamasta pääkaupunkiin työnhakuun, sillä se on kuitenkin hyödytön matka! Tämä nykyään pian loppuun kulunut vuosi on monelle kirjanpainajalle ollut koetuksen vuosi ja ensi tuleva vuosi näyttää vielä synkemmältä. Moni maaseutulainen käy jo työtönnä ilman toivoa että edes tulevaisuudessakaan saada työtä joten kaivataan kaikkea, mitä tarvitaan jokapäiväisen elämän ylläpitämiseksi.”
Katso vuoden 1892 toimintakertomus täältä.
Helsinkiläisten esimerkki vilkastutti ammattiyhdistystoimintaa muuallakin Suomessa. Tosin samaan aikaan työväestön järjestötoiminta oli muutenkin virinnyt. Työväenyhdistyksiä oli perustettu useille paikkakunnille. Useat kirjaltajayhdistykset toimivat aluksi työväenyhdistysten alaosastoina. Vasta maaseutukaupunkeihin perustetut kirjaltajayhdistykset loivat pohjan ja tarpeen koko maan kattavan ammattiliiton perustamiselle.
Katso Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistykseen kuuluneiden työntekijöiden työnäytteitä täältä!
Suomen kirjaltajaliiton ensimmäinen yleinen kokous pidettiin 17.-19.8.1899. Helsingin palokuntatalon voimistelusalissa. Osanottajat kuvattiin sunnuntaina 20.8.1899 Kaisaniemessä. joukossa edustaja myös Ruotsin kirjaltajaliitosta. Työväen Arkisto.
Nykyaikainen ammattiyhdistysliike syntyy
Nykyaikainen ammattiyhdistysliike alkoi Suomessa kirjatyöntekijöiden valtakunnallisesta järjestäytymisestä palkka- ja työehtojensa parantamiseksi. Suomen Kirjaltajaliiton perustava kokous oli 18. – 20.8.1894 Helsingin yhdistyksen 25-vuotisjuhlien yhteydessä. Vanhalla ylioppilastalolla pidettyyn kokoukseen olivat edustajansa lähettäneet Helsingin, Turun, Kuopion, Tampereen ja Viipurin yhdistykset. Lisäksi kokoukseen osallistui eri puolilla maata pidetyissä kirjaltajakokouksissa valittuja edustajia. Perustetun liiton sääntöihin otettiin mallia Ruotsista.
Maamme vanhin työttömyyskassa on Suomen Kirjaltajain Matka- ja apurahasto, sittemmin Suomen Kirjatyöntekijäin Työttömyyskassa. Se perustettiin vuonna 1884. Tarkoituksena oli avustaa työttömiä kirjatyöntekijöitä työnhaussa. Työttömyysavustuksia ryhdyttiin jakamaan 1901. Myöhemmin toiminta laajeni työnvälitykseen sekä vanhuus- ja työkyvyttömyysavustuksiin.
Suomen ensimmäinen työehtosopimus vuonna 1900 koski latojia ja painajia. Työväen Sanomalehti Oy:n latomo Helsingissä Sirkuskadulla 1900-luvun alussa. Työväen Arkisto.
Ensimmäinen työehtosopimus vuonna 1900
Suomen Kirjaltajaliiton ensimmäisessä varsinaisessa edustajakokouksessa Helsingissä vuoden 1899 elokuussa tärkeimmäksi tavoitteeksi asetettiin työehtosopimuksen – tai kuten sitä tuolloin nimitettiin, palkkaustariffin – saaminen kirjapainoalalle. Edustajakokouksen päätöksellä tarkistetun sopimusesitys lähetettiin työnantajille lokakuussa. Neuvotteluissa ei päästy yhteisymmärrykseen. Alkuvuodesta Kirjaltajaliitossa valmistauduttiin lakkoon, ja helmi- ja maaliskuun vaihteessa kirjaltajat alkoivat sanoutua irti työpaikoistaan. Työnantajat vastasivat julistamalla työsulun.
Kirjaltajien piirissä alkoi maaliskuussa voimistua kanta, että työnantajien esitys pitäisi hyväksyä. Perusteluina olivat mm. palkkauksessa saavutettavat edut ja liiton vähäiset taloudelliset resurssit lakon alkaessa. Valtakunnallinen palkkatariffi astui voimaan 1.4.1900. Se oli ensimmäinen valtakunnallinen työehtosopimus Suomessa ja koski latojia ja painajia. Työehtosopimuspolitiikkaa on noudatettu siitä lähtien lukuunottamatta lyhyttä katkosta vuonna 1918.
Kirjansitojat siirtyivät omasta liitosta Kirjatyöntekijäin Liittoon vuonna 1914. Kuvassa Työväen Sanomalehti Oy:n sitomon työntekijöitä noin 1915 – 1919. Työväen Arkisto.
Graafisen alan työntekijät yhteen liittoon
Kivipainajat, kivipiirtäjät ja kemigrafit muodostivat kirjapainoteollisuudessa pienen ryhmän. Helsingin Litografinen Yhdistys perustettiin vuonna 1900. Yhdistys keskittyi aluksi ammattitaidon, yleissivistyksen ja ”hyvän toverihengen” kehittämiseen sekä huvien järjestämiseen. Vuonna 1905 litografiyhdistyksen toiminnassa näkyi selvä muutos ammattiyhdistykselle tunnusomaiseen suuntaan. Samana vuonna yhdistys liittyi Kirjaltajaliittoon.
Kirjansitojien ammattiyhdistystoiminta alkoi 1880-luvun lopulla. Suomen Kirjansitojain Liittoa ryhdyttiin perustamaan 1896. Ensimmäinen koko maata käsittävä kirjansitojien kokous pidettiin Tampereella kesäkuussa 1901. Vuonna 1914 liitto lakkautettiin ja jäsenet siirtyivät Kirjaltajaliittoon, jonka uudeksi nimeksi tuli Kirjatyöntekijöiden Liitto.
Työmies-lehden vuoden 1905 suurlakon jälkeen hankkima rotaatiokone, joka alkoi pyöriä Työväen Sanomalehti Oy:n kirjapainossa vuonna 1906. Työväen Arkisto.
SAK:n edeltäjä SAJ perustetaan
Pitkään kytenyt tyytymättömyys purkautui Venäjällä syksyllä 1905 koko valtakunnan lamauttaneeseen suurlakkoon Suomea myöten. Suurlakko oli henkinen murros. Vaadittiin 8-tuntista työpäivää ja yleistä- ja yhtäläistä äänioikeutta. Se innosti Suomen työväestöä järjestäytymään. Perustettiin uusia puolueosastoja, ammattiosastoja ja -liittoja. Kirjaltajaliitossa tuhannen jäsenen raja ylitettiin juuri suurlakkovuonna. Osastoja liittoon kuului tuolloin 26.
Ammattiliittojen välistä yhteistoimintaa oli kehitettävä. Kirjaltajat ja kirjansitojat olivat 1907 mukana perustamassa ammatillista keskusjärjestöä Suomen Ammattijärjestöä (SAJ). Keskusjärjestön tehtäväksi määriteltiin järjestäytymisen edistäminen, tietojen kokoaminen, julkaisutoiminta ja jäsenjärjestöjen avustaminen.
Kirjatyöntekijät tänä päivänä
Kirjatyöntekijöiden Liitto muuttui vuonna 1997 Viestintäalan ammattiliitoksi. Vuonna 2010 se fuusioitui Kemianliiton kanssa. Uuden liiton nimeksi tuli Teollisuusalojen ammattiliitto, TEAM. Vuoden 2018 alusta TEAM yhdistyy Puuliiton kanssa Metalliliittoon, jonka nimi muuttuu Teollisuusliitoksi. Fuusiolla liitot pyrkivät vahvistamaan asemiaan suhteessa työnantajaosapuoleen ja siten parantamaan jäsentensä edunvalvontaa.
Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys on edelleen olemassa. Tänä päivänä se ajaa työntekijöiden asiaa muun muassa tekemällä työehtosopimusesityksiä oman alansa ammattiliitolle, edistämällä eri tavoin työllisyyttä, suorittamalla opinto- ja valistustoimintaa, järjestämällä virkistystoimintaa ja myöntämällä stipendejä ja avustuksia.
Teksti: Petri Tanskanen ja Iris Olavinen
Lyhennelmä Petri Tanskasen tekstistä Taitureista tietotekniikkaan – välähdyksiä viestintäalan ammattiliiton historiaan. Viestintäalan ammattiliitto, 2001.
Artikkelin arkistolähteitä:
Kuvat Arjenhistoriassa:
Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen miehiä vuonna 1900
Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen naisia (1890-1900)
Suomen Kirjaltajaliiton edustajakokous Helsingissä vuonna 1899
Työväen Sanomalehti Oy:n latomo 1900-luvun alussa
Työväen Sanomalehti Oy:n kirjansitomon työntekijöitä (1915 – 1919)
Työmies-lehden rotaatiokone (1906)
Työväen Arkisto:
Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys:
Toimintakertomus vuodelta 1892
Katso myös:
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö (SAK)
Lisälukemista:
Erkki Järvisen artikkelisarjat Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton historiasta, jotka ilmestyivät Kirjatyö-lehdessä vuosina 1984 – 1994.
Matti Nieminen: Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton historia 1. Kirjatyöntekijäin ammatillinen järjestäytyminen ja ammattiyhdistyspolitiikka Suomessa vuoteen 1914. Jyväskylä 1977.
Kyösti Suonoja: Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton historia 2. Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton työehtosopimuspolitiikka, ammattiyhdistystoiminta ja suhteet muihin organisaatioihin 1915 – 1975. Jyväskylä 1994.
Simo Laaksovirta: Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton historia 3. Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto ammattiyhdistyseheytyksessä ja työehtosopimuspolitiikka tulopiliittisella kaudella 1968 – 1979. Jyväskylä 1997.
Simo Laaksovirta: Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton historia 4. Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton työehtosopimuspolitiikka vuosina 1979 – 1985 sekä sektorikohtainen edunvalvonta 1970-luvulta 1990-luvun alkuun. Jyväskylä 1997.