Punaisten muistomerkki, Lohja Pyhän Laurin hautausmaa
| Sijainti |
Pyhän Laurin hautausmaa Lohja |
| Suunnittelija | |
| Pystytysvuosi | 1944, 1998 |
| Pystyttänyt yhteisö | Lohjan työväenyhdistys |
| Muistomerkin kuvaus | Alkuperäisessä muistomerkissä on kuvattuna vuosiluku 1918 sekä kasvot käsiinsä painanut nainen. Lisäosaan on kirjattu menehtyneiden paikallisten nimet.
Hautakiven etupuolella on 238 nimeä, mutta taakse on lisätty pieni laatta. Siinä on seitsemän teloitetun nimeä. Listatuista Erland Nurminen otettiin junasta matkalla Tammisaareen ja teloitettiin aseman lähelle hiekkakuoppaan.
--- Leena Levonperän (Muistomerkkitoimikunnan sihteeri) kirjoitus Lohjan Punakaartilaisten muistomerkin täydentämisestä Ajatus Lohjan Punakaartilaisten muistomerkin täydentämisestä lähti liikkeelle vuonna 1993 Lohjan museolautakunnan piiristä. Haasteen otti vastaan Lohjan kunnan sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö, joka vuonna 1996 muuttui Lohjan sos.dem. kunnallisjärjestöksi. Sen toimesta koottiin muistomerkkitoimikunta, johon pyydettiin eri järjestöjen ja yhteisöjen edustajia, joiden ajateltiin olevan kiinnostuneita hankkeesta. Lohjan Immulan työväenyhdistyksen puheenjohtaja dosentti Tapio Lampinen valittiin koko lohjalaisen järjestökentän muodostaman Lohjan Punakaartilaisten muistomerkkitoimikunnan puheenjohtajaksi. Muut jäsenet olivat Pentti Järvinen, Kaiku Mäenpää, Raija Rönkä-Nieminen Tuula Jämsèn, Esa Koskinen, Toivo Peltonen, Pentti Eertamo, Eero Ahtela, Matti Saarinen ja Leena Levonperä sekä toimikunnan ulkopuolisina asiantuntijoina Torsti Salonen ja Kalle Vuorinen. Tehtäväksi määriteltiin Lohjan Punakaartilaisten muistomerkin valmistaminen, kun kansalaissodan päättymisestä tulee vuonna 1998 kuluneeksi 80 vuotta. Hankkeen käytännöllisen talouspuolen ja rahaliikenteen hoitamisen vastuun otti SAK:n Lohjan APJ (Ammatillinen Paikallisjärjestö) Toimikunnan taloudenhoitajaksi valittiin APJ:n taloudenhoitaja Raija Rönkä-Nieminen ja toimikunnan sihteeriksi Leena Levonperä. Punakaartilaisten muistomerkkien pystyttämiseen Suomessa päästiin useilla paikkakunnilla vasta kun talvisodan aikaiset tapahtumat olivat osoittaneet, että myös punaisten puolella 1918 taistelleet olivat samoja suomalaisia kuin valkoisetkin. Niinpä Lohjallakin heti talvisodan päättymisen jälkeen Lohjan työväenyhdistyksen aloitteesta ryhdyttiin hankkimaan muistopatsasta Lohjan Pyhän Laurin hautausmaalla sijaitsevalle paikalle, johon tiedettiin haudatun ainakin seitsemän (7) punaisten vainajaa. Muistopatsas piti paljastaa elokuussa 1941. Jatkosodan puhkeaminen luonnollisesti viivästytti muistomerkin valmistumista. Työväen Keskusmuseon mukaan somerolainen Kivenhakkaamo M. Kangas valmisti ja pystytti muistopatsaan Lohjan Pyhän Laurin hautausmaalle. Lehtitietojen mukaan graniittinen muistopatsas, joka esitti surevaa naista, paljastettiin 5.11.1944. Vuonna 1967 Toivo Malmstedtin aloitteesta haudalle saatiin Lohjan työväenyhdistyksen ja lohjalaisen liike-elämän tuella graniittiset nimilaatat, joissa oli kuuden lohjalaisen ja yhden nurmijärveläisen vainajan nimet. Uuden muistomerkin suunnittelijaksi kutsuttiin helsinkiläinen arkkitehti Paavo Kaipainen. Hankkeen etenemisen kannalta tärkeätä oli se, että muistomerkin suunnittelijaksi saatiin Kaipainen. Hän oli suunnitellut mm. vuonna 1988 paljastetun Punaisten muistomerkin Tammisaaressa. Paavo Kaipainen osallistui toimikunnan työhön sen kaikissa vaiheissa ja järjesteli ja valvoi käytännön toteutusta. Vuonna 1944 paljastettu vanha muistopatsas siirrettiin uuden muistomerkin oikealle puolelle ja patsaan viereen sijoitettiin hapon kestävästä teräksestä ja Taivassalon graniitista valmistettu uusi muistomerkki. Muistomerkin neljään teräksiseen kenttään on läpi laseroitu kaikkien 238 punakaartilaisen nimet ja erilliselle laatalle vanhan muistomerkin seitsemän vainajan nimet. Töiden suorittajiksi valittiin Loimaan Kivi Oy, Kolmenteräs Oy ja Laserle Oy. Lehtori FL Esa Koskinen valmisti muistomerkin varojen keräämiseksi kirjan ”Veljiksi kaikki ihmiset tulkaa - Lohja 1917-1918”, Lisiä Lohjan Pitäjänkertomukseen LXVI, Gummerus Jyväskylä 1998. Teoksen pohjana oli hänen lisensiaattityönsä vuodelta 1992. Koskinen oli selvittänyt muistomerkkiin tulevat 238 vainajan nimet. Hänen asiantuntemuksensa on ollut toimikunnan työn tiedollinen pohja. Kirjasta saaduilla tuloilla (noin 85 000 markkaa) voitiin kattaa osa muistomerkin kustannuksista. Hankkeen kustannusarvioksi määriteltiin 225 000 markkaa. Lohjan kaupunki myönsi valtuuston päätöksellä hankkeelle 50 000 markkaa. Suurimpana työ- ja materiaalilahjoituksena saatiin Rakennusliike NCC-Puolimatkan muistomerkin perustustöiden rakentaminen. Metsä-Serlan Kirkniemen paperitehdas lahjoitti paperin kirjaa varten sekä ilmaista palstatilaa saatiin Länsi-Uusimaa-lehdessä. Hankkeen kokonaismenoiksi muodostui lopulta vain noin 186 700 markkaa. Merkittävän osan tarvittavista resursseista muodostivat ne varat, tarveaineet ja työsuoritukset, joita antoivat lohjalaiset järjestöt, Lohjan seurakunta ja lohjalaiset yritykset sekä yksityiset lahjoittajat. Liikeyritysten tuen saamisessa eri vaiheissa auttoivat kansanedustaja Matti Saarinen, Lohjan kunnan- sittemmin kaupunginjohtaja Pekka Myllyniemi ja Lohjan kaupunginjohtaja Juhani Rinne. Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävien puheenjohtaja Pentti Järvinen toimi koko ajan hankkeen yhdyshenkilönä arkkitehdin, seurakunnan, muistomerkin rakentajien sekä toimikunnan jäsenten välisessä yhteydenpidossa. Lohjan Punakaartilaisten muistomerkki paljastettiin YK:n päivänä 24.10.1998. Muistopuheen piti Tapio Lampinen. Muistomerkin seurakunnan edustajana vastaan otti Lohjan kirkkoherra Kaiku Mäenpää. Lohjan työväentalolla vietetyssä arvokkaassa tilaisuudessa juhlaesitelmän piti Esa Koskinen. Muistomerkkitoimikunnan työssä tulevien sukupolvien näkökulmaa toivat esille muistomerkissä olevat kaksi tekstiä: ”1918 yhteiskuntarauhan järkyttyä taisteluissa, teloituksissa ja vankileireillä menehtyneille Lohjan punaisille” sekä ”Tään ajan vainot erheet toistua ei saa. Inhimillisyyttä ja sopua rakentakaa” |
| Muita tietoja | Punaisia lohjalaisia ammuttiin kansalaissodan jälkiselvittelyissä ainakin 53. Näistä suurin osa joko suoraan tai kenttäoikeuden päätöksellä. Suurin yksittäinen teloituspaikka oli Inkoon Västankvarn, jossa läntisen Uudenmaan puhdistamisesta vastaava Länsi-Uudenmaan pataljoona teloitti 19 lohjalaista. Teloituksia enemmän lohjalaisten kohtaloksi koituivat vankileirit.Kansalaissodan päättyessä alkoi punaisten vangitseminen, siirtäminen vankileireille ja tuomitseminen. Erityisen suuri määrä punaisia antautui Lahden tienoilla, joukossa lähes 200 lohjalaisia. Lahden seudulta lohjalaiset siirrettiin yleensä Hämeenlinnan vankileireille, vain pieni osa jäi Lahden Hennalaan. Lohjalaisia pidätettiin ympäri Etelä-Suomea, eniten itse Lohjalla. Kotikunnan vangitsemiset tapahtuivat joko kotona tai Lohjankylässä yhteiskoululla, minne punaisiksi epäiltyjen tuli mennä ilmoittautumaan. Jos epäiltiin olevan syytä, ilmoittautuja vangittiin. Pidätettyjen määränpäänä oli Suomenlinnan vankileiri. Suuri osa Lohjan punaisista, 124 henkeä, menehtyi vankileireillä. Eniten heitä verottivat Hämeenlinnan, Riihimäen ja Lahden vankileirit. Vuoden 1918 vainon uhriksi joutuneiden työläisten hautapatsas pystytettiin Lohjan Pyhän Laurin hautausmaalle vuonna 1944. Sen valmisti somerolainen kivenhakkaamo M. Kangas ja pystytti Lohjan Työväenyhdistys. 24.10.1998 vanha muistomerkki sai täydennyksekseen lisäosan, johon kirjattiin 238 menehtyneen punakaartilaisen nimet. Kaikkien nimiä ei ole saatu selville. |
| Lähdetiedot | SKS:n Kansanrunousarkiston Muistin paikat -aineisto; Koskinen Esa: Veljiksi kaikki ihmiset tulkaa. Lohja 1917 - 1918. |
Klikkaa kuvaa katsoaksesi sitä suurempana. Kuvien käyttö tai kopiointi muuhun tarkoitukseen kielletty.